Sunnuntaina meillä piti olla Hempan kanssa koulutunti. Open lapsi tuli kuitenkin kipeäksi ja tunti peruuntui. Ei harmittanut pahasti. Korvaavana ohjelmana siis itsenäistä ratsastusta kentällä. Tuntilaiset olivat maneesilla hyppäämässä. Lämmintä +1°C ja kenttä ok-kunnossa, lumipohjalla. Kerrankin valoisaa, tosin pilvistä.
Hemppa olikin jo sisällä, ihan kummassa paikassa enkä meinannut tunnistaa sitä. Näytti jotenkin niin turrikalta. Tähdenaihe näytti olevan vinossa. Harjakin on päässyt taas pitkäksi. Lähempi kopelointi paljasti kuitenkin oikeaksi hevoseksi. Oikean kyljen kaksi valkoista sormenpään kokoista täplää ja kyljestä katkenneet karvat.
Suunnittelin meneväni ratsaille jo varttia vaille. Hempan hommat kun jatkuivat tämän jälkeen vielä maneesiesteillä. Ihan siihen en kuitenkaan ehtinyt.
Käveltiin ihan pitkät alkukäynnit ja unohduin samalla turisemaan yleisön kanssa. Yritin tänään muistaa rentouttaa omia käsiäni. Käynnissä Hemppa ei ollut niin pahasti vino kuin eilen ja toissapäivänä. Oikealla ohjalla oli alusta asti aavistus hevosta. Pyörittelin käynnissä avoja ja ympyröitä. Kevyessä ravissa sitten sama juttu. Yleisö kysyi että häiritseekö niin vastasin vastakysymyksellä että löytyykö kuvausvälineitä. Sain sitten pätkät raviympyröistä molempiin kierroksiin. Sangen alkutunnista, joten ei ollut vielä kovin tasaista. Yritin ajatella myös lapoja reitille. Ja yhä muistaa että jalasta aina eteen.
Sami kuvasi alkuravejamme:
Jatkoin ravista suht pian laukkaan. Tämä olisi ollut paljon mielenkiintoisempi osuus saada talteen mutta kuvaajan piti mennä laittamaan omaa hevostaan. Vasen laukka ensin. Ei ihan suoraa mutta rennompia pätkiä väliin. Oikea oli kankeampi mutta siinäkin tuli hyviä pätkiä.
Sitten kävelin hetken ja tajusin että enää noin vartti aikaa. Nostin jalustimet ylös kuten eilen kävi käsky. Käynnissä toimi hyvin, ravin Hemppa aloitti töpöttämällä pää ylhäällä. Yritin rentouttaa käsiäni ja ajatella takaosaa alle. Kulmissa väistätin taas takaosaa ulos. Kummasti meni paremmin niinä hetkinä kun en keskittynyt ratsastukseen vaan vaihdoin muutaman sanan paikalle saapuneen seuraavan kuskin kanssa.
Käsien rentona pitäminen oli vaikeaa. Varsinkin kun Hemppa nosti päätä ylös niin oma reaktioni oli vetää ohjista. Ei näin. Tahdonvoima onneksi toimi tähänkin.
Otin loppumetreille vielä laukat, koska halusin laukatakin ilman jalustimia. Jos jotain positiivista pitää etsiä niin nostot ovat tainneet vähän parantua. Itse laukat menivät aika samoin kuin alussa. Rentoja pilkahduksia ja välillä pää ylhäällä menoa. Tuntui tosin valuvan herkemmin nelitahtiseksi. Pyöräytin vasemman laukan myös vastalaukaksi ja siinä tuntui vähän suoristuvan. Otin vielä hetken oikeaa laukkaa ja lopulta muutaman pikkukiemuran ravia ennen kuin oli aika ojentaa Hemppa seuraavalle kuskille.
Jostain tallin uumenista oli löytynyt ohutta kangasta oleva heijastinloimi. En muista aiemmin nähneeni. Kävin maneesilla vakoilemassa vielä estetunnin. Hemppa oli reipas, hyppäsi kaiken empimättä eikä protestoinut mistään. Nyt vasta sivusta seuraten huomasin pullottavan alakaulan. Jotain vääriä lihaksia on harjoitettu! Missioksi siis haihduttaa lapakuoppien lisäksi myös alakaula. Ihan kuin lapakuopat olisivat vähän jo tasaantuneet.
Ongelmia:
ei ollut edelleenkään ihan suora ja tasainen
yksi minikiukku
laukat eivät olleet kovin rentoja
ilman jalustimia meni ensin hetken pää ylhäällä
aika loppui vähän kesken
Parannusta:
huomattavasti suorempi kuin perjantaina ja eilen
laukoissa oli enemmän rentoja pätkiä
jalustimettomuus ei haitannut kuskia
Ylläolevien videoiden katsominen jälkikäteen oli hyvin mielenkiintoista. Yhä eniten häiritsee yli-innokas kevennykseni. Seuraavaksi eniten humman juoksuttaminen. Missä ovat puolipidätteet? Silti jalasta voisi reagoida paremmin eteen. Käteni eivät mielestäni nouse enää niin pahasti kevennyksen tahdissa kuin viimeksi, toki yhä voisivat olla tasaisemmin. Eivätkä omat jalkani nouse yhtään niin pahasti kuin pelkään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora