Jäätikkömaasto

Mikäs sen parempi paikka aloittaa vuosi 2020 kuin tallilta Hempan kanssa. Ei sentään kirjaimellisesti vaan vasta aamupäivän puolella. Kelit eivät olleet suosineet ja lämpötilan sahailun jäljiltä kaikki oli jäätikkönä. Kenttä näytti kaamealta ja maastoilu oli oikein hyvä veto. Saatiin Hilima seuraksi.

Tänään muistin vihdoin mitata Hempan lämmön ennen lähtöä: 37,6°C.

Ehti taas tulla valoisaa ennen lähtöämme. Tänään lähtiessä oli n. -6°C. Päädyin laittamaan paksumman takin lisäksi toppaliivin sekä kypärämyssyn. Käsiin toppahanskat, muita en edes miettinyt. Ei ollut liikaa vaatetta. Keskikropalle tuli vähän kuuma mutta parempi näin. Varpaita ja poskia palelsi välillä.

Ei ollut ennen lähtöä oikein tietoa missä kunnossa reitit ovat. Heitin ehdotukseksi Viskaalin. Seuraavaksi ideaksi Tiitonsaaren isolle ojalle menon toisesta suunnasta. Todettiin että molempiin mennään Isolan ohi, joten mennään sinne ja katsotaan mihin jatketaan.

Tänään taisi tulla vastaan vain yksi auto, ihan alkumatkasta. Käveltiin tovi pitkin ohjin ja Hemppa poikkeuksellisesti lipoi kieltään ulos suusta. Tulkitsin tämän epämukavuudeksi. Kuolaimet olivat puhtaat, suupielet ehyet (tarkistin lenkin jälkeen) ja turpahihna löysällä. Eikä pakkastakaan ollut niin paljon että olisin epäillyt sitä. Epäselväksi jäi mikä hummaa haittasi.

Isolan kulmilla lähdettiin hölkkäämään. Hemppa oli poikkeuksellisen suora. En pitänyt ohjia kovin tiukalla tuntumalla. Yllätyin kun vasenta pohjetta käyttäessäni humma väisti sitä kauniisti. Ei se yleensä noin herkästi väistä. Otettiin tiellä laukkapätkäkin, Hemppa nyki ohjia. Hilima meni lähes koko lenkin edeltä. En tiedä haittasiko Hemppaa joku vai olisiko vain halunnut mennä lujempaa.

Viimeinen pätkä oli sen verran lumella että mentiin se käynnissä. Sitten pellolle, pellon poikki ja oikealle metsään. Siellä mentiin ravia. Ensin Hempan jalka vähän upposi lumeen ja hypähti hetkeksi laukkaan. Palattiin raviin ja saattoi siinäkin nykiä ohjia. Käytiin ojalla asti kääntymässä. Se oli jäässä (mutta kuinka syvältä?) ja yhä hyvin leveä. Selästä käsin en olisi lähtenyt ylittämään mutta uskon että issikkatyyliin toisen ohjan irroittamalla olisi onnistunut molempien päästä yli (kuten keväälläkin päästiin).

Paluumatkalla Hilima ravasi yhä edellä. Nyt seurattiin suosiolla rauhallisessa laukassa. Tasapaino oli siinä parempi. Hemppa nyki yhä ohjia mutten pitänyt tätä mitenkään poikkeuksellisena. Ennen risteystä taisi nähdä peikon, sillä yksi askel ei mennytkään eteenpäin. Ei ollut pukki eikä mitenkään paha mutta tämän reissun suurin säikky.

Mentiin samat pätkät käynnissä kuin tullessa. Nyt yritin ottaa käynnissä tuntumalle ja ratsastaa avuille. Vähän ennen konttia otettiin ravin kautta laukkaan. Me nostettiin ensin, Hilima meni edellä. Kontti ei nyt aiheuttanut mitään. Tullessa ensin vähän hidasti ennen, sitten kiihdytti pikana ohi muutaman askeleen. Nyt Hilima ravasi edellä reippaasti. Minä vain matkustin kyydissä ja pidin harjasta kiinni. Hemppa oli tällä kertaa tyytyväinen vauhtiin eikä nuohonnut hännässä eikä nykinyt ohjia. Asiallinen turvaväli. Mentiin lähes kolmeakymppiä. Ja hidasti kaverin perässä sangen itsestään.

Loppumatkasta kaipasin vähän maltillisempaa ravia eli sellaista vauhtia että mekin voidaan ravata tasapainossa. Hemppa tuli tuntumalle ja kaula pyöristyi. Kaula oli suht suora mutta yhä oli enemmän hevosta vasemmassa ohjassa. Suoristelin enkä jäänyt vetämään ja pitämään. Kulki rennommin kaverin vierellä kuin edeltä. Kiilattiin hetkeksi edelle että kaverikin malttoi ravata kiihdyttelemättä.

Loppumatkasta rupesi satamaan lunta. Pakkanen lauhtui (ja lähtiessä oli enää -3°C). Kelin puolesta oltiin hyvään aikaan liikkeellä.

Autotie jäässä, onneksi ei haittaa hokkien kanssa.
©Pauliina

Pitkin ohjin kävellessä näin taas Hempan kielen. Nyt kuulemma mutusti tyytyväisen näköisenä. Huolestuin silti poikkeavasta käytöksestä.

Oikein rento ja leppoisa reissu. Ei ollut jännää eikä tarvikaan olla.

11,89 km, vähän vajaa 1,5 tuntia. Huippunopeus 29,7 km/h, keskinopeus 8,1 km/h. Karttaa en enää saa sykemittaristani ulos, koska Polar lopetti vanhempien tuotteiden synkronointituen. Pöh!

Ongelmia:
tiet jäässä
lipoi kieltä ulkona
nyki alkumatkasta varsinkin laukassa ohjia
pari kertaa vähän lumi petti kavion alta ja upotti
ei päästy (jäätyneestä) ojasta yli
pari ihan minisäikkyä
loppumatkasta rupesi satamaan lunta
heijastinloimen häntäläppä kakkaantui käytössä ja piti pestä koko loimi
sykemittaria ei saa enää synkattua, joten en saa käppyröitä ulos

Parannusta:
ei raketteja
ei ollut yhtään liukasta hokkien kanssa
ei pukkeja
viimeinen laukkapätkä meni matkustellessa, Hemppa oli Hiliman ravivauhtiin oikein tyytyväinen
ravissa rentoutui kotia kohti
todella vähän muuta liikennettä
oikein rentoa ja leppoisaa, ei tarvitse olla jännää
hyvä että sataa lunta, jospa pohjat paranisivat