Alkuverkassa menin askellajit läpi itsenäisesti. Ei tehty mitään ihmeellisiä kuvioita, suoraa uraa ja ympyröitä.
Alkutunnin istuntavinkki oli hartiat rennoiksi (osasin korjata). Ope puhui siipien laskostamisesta selkään. Kuulemma lantioni liikkui hyvin laukan tahdissa ja osasin myödätä käsilläni liikettä. Nappasin turvaliivin päälle alkuverkkojen jälkeen.
 |
| Tällainen rata rakennettiin. Ristikoiden välit muistaakseni 13 m. |
Aloitettiin hommat tulemalla suoraan reilusti uran sisäpuolella. Keskelle tehtiin voltti sisään lähes toiselle seinälle keskimmäisen puomikasan (este 2) yli. Loppulinja mentiin avossa. Tai yritettiin. Tätä molempiin suuntiin ensin ravissa, sitten laukassa. Laukassa tyhjällä sivulla piti pyytää kevyessä istunnassa vähän eteen. Työstää kulmissa sisäpohkeen ympäri.
Sitten sama homma mutta puomikasa nousi jossain välissä ristikoksi. Ensin oikea kierros. Jos kaikki meni hyvin niin sai jatkaa neljällä laukalla seuraavalle ristikolle (este 5).
Kuskille tuli ohjeita: käsi alas, rennot kädet. Lopputunti mentiin välit kolmella. Tultiinkohan jo tässä kaikki kolme ristikkoa myös peräkkäin? Molemmista suunnista jossain vaiheessa. Ristikoiden väliin laitettiin maapuomit ponnistusavuksi. Osasin istua näppärästi hypyissä mukana.
Sitten ns. jatkettiin tehtävää ja tultiin kuvan ykkönen. Pysty, jonka alla oli pari ruskeaa "laatikkoa". Korkeutta ehkä 60 cm. En ollut menossa yhtään ennen hevosta vaan ratsastin kuten maastoesteille.
Tultiin ykkönen, kakkosen ja kutosen sisäpuolelta ja voltti kakkosen yli. Ykkösen ulkopuolelta suunta vaihtui takaisin ja 3, 4 ja 5. Ehkä tultiin nämä kolme putkeen vasta tässä.
Seuraavaksi tultiin okseria. Pikkukämmi lähestymisessä heilautti kuskin epähuomiossa jaloilleen alas.
Sitten jatkettiin okseriltakin voltti ja kakkosen yli (toiseen suuntaan). Lopuksi jatkettiin okserilta kaarevalla linjalla seiska eli ykkönen toiseen suuntaan (esteet 6 ja 7).
Arvelisin pystyn ja okserin olleen korkeimmillaan ehkä 70 cm. Pysyin sangen rentona ja hyväntuulisena läpi tunnin. Eniten pääsin harjoittelemaan tasaista tuntumaa.
Ope oli kivan kannustava, rauhallinen ja määrätietoinen ja selvästi tiesi mistä puhuu. Ohjeita tuli juuri sopivasti ja hyvin oikea-aikaisesti. Päivän kiva kommentti oli että Suomessa on 10 000 yksityshevosen omistajaa, jotka ratsastavat huonommin kuin minä.
Ongelmia:
kuski heilahti jaloilleen alas
pohkeet olisivat voineet olla paremmin kiinni
kuskin selkä jomotti illalla (yöllä)
Parannusta:
oli opettavaista
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora