MER-tulos 90 cm maastoesteradalta!

Sunnuntaina oli OR:n kenttäkisojen maasto-osuuden vuoro. Luvassa meidän ensimmäinen oikea 90 cm maastoesterata! Coursewalkista löytyy muu paitsi kuvat esteistä.

Sinikaarre.

Aamu alkoi tallilla Hempan metsästyksellä laitumen kauimmaisesta nurkasta. Sitten hokit alle, rivakka harjaus, suojat jalkaan ja satula selkään sekä menoksi. Vaikka oli syyskuu niin keli oli hellerajalla. Ei ollut vilu!

Renkaat.

Kisapaikalla oltiin n. 50 min ennen omaa starttia. 40 minuuttia ennen kapusin jo ratsaille. Verkassa sai olla 8 ratsukkoa ja olin luokkamme viimeinen eli yhdestoista lähtijä. Luokka ei ollut vielä alkanut, joten reilu 5 min piti kävellä ulkopuolella. Ei siis ollut mitään kiirettä. Jännitys meni taas aaltoina muttei onneksi ollut tässä vaiheessa kovin paha.

Mökki.

Verkka-alueellakin aloitettiin käynnissä. Melko alkuun Hemppa esitteli tänään päivän ainoaksi jääneen bonuspomppunsa. Onneksi omistaja otti taas vetovastuun verkastamme, joten ei tarvinnut ajatella itse mitään.

Punabeige.

Noin 25 minuuttia ennen starttiani (12.45) tuli käsky raviin. Pyörittelin jokusen ympyrän ja pyysin jalasta eteen. Sitten vähän laukkaa ympäri. Tuntui hiukka hitaalta. Heräsi vasta useamman kierroksen pyörittelyn jälkeen.

Trakehner.
Tässä yläpuomi on metrissä, meille laskettiin vähän.

Veden läpi mentiin kahdesti. Toisen kerran ysiesteen jälkeen.

Sitten loikittiin pikkueste 2 vai 3 kertaa reunasta. Sitten toisen reunan laavu kahdesti. Hetken tauko, sitten ysikympin risupysty ja lopulta ysikympin vihreä laavukin. Ei tuijoteltu mitään ja kaikesta yli. Sitten taas hetken tauko. Verkassa rupesi olemaan hiljaista. Ohje oli ottaa vielä yksi hyppy kun edellinen lähtee radalle. Meni melko pitkään ennen kuin sain arvottua että minkä esteen hyppään viimeiseksi. Tultiin suurin vihreä laavu. Paikka jäi vähän kauas mutta Hemppa meni empimättä yli. Sitten hölkällä portille ja lähtöalueen nurkille pyörimään. Ei ollut kovin rento olo.

Tukkiokseri.

Nyt ymmärsin paremmin olla tekemässä lähtöä kun lähtölaskenta alkoi. Ravasin volttia ja tein voltilla vielä laukannoston testiksi että lähtee eteen. Lopulta ravasimme lähtölinjalle ja nostin laukan suunnilleen linjalta. Pientä empimistä ja käytin raippaa kaulalle. Laukka lähti käyntiin muttei me kovin lujaa silti menty. Tein kuten uhosin enkä katsonut yhtään estettä.

Kulma.

Hemppa ei tehnyt isoja loikkia vaan tikkasi mieluummin pikkuaskeleen juureen. Ykkönen, kakkonen, kolmonen ja nelonen yli. Nelonen oltiin hypätty ekoissa treeneissä täällä. Vitonen oli suistumisen aiheuttanut trakehner vähän nostetulla yläpuomilla. Sitä ennen Hemppa rupesi liiraamaan sivuun ja hidastamaan. En tiedä mitä katseli. Päättäväisesti edettiin kuitenkin esteelle ja kampeuduttiin siitä yli. Hempalla jalkakosketus esteeseen muttei onneksi tule virheitä. Hetki piti miettiä minne jatkuu mutta muistin kääntää vedelle. Vähän hidastui mutta laukalla kuitenkin yli.

Hauta.

Eihän se kovin syvä ollut. Huonosti erottaa kuvasta.

Veden jälkeen oli omasta mielestäni radan helpoin este kutosen tukkiokserille. Vähän löysä hyppy yli. Sitten kulma, siitäkin yli. Sen jälkeen piti kääntää reippaasti oikealle mutta tein mieluummin vähän laajemman kaaren. Taisin välissä patistella lisää laukkaa. Sitten harjasta kiinni ja haudasta yli. Vähän hidastui mutta laukka säilyi. Kentällä oli omasta mielestäni radan vaikein este ylittää (jolle tuli tässä luokassa ainakin 2 kieltoa): melko pian haudan jälkeen ison näköinen kapea hainhammas. Ei oltu haudan jälkeen niin pahasti levällään kuin pelkäsin. Hemppa lukittui esteeseen hyvin ja loikkasi. Sen jälkeen humma rupesi heräämään ja vauhti parani.

Hainhammas.

Uudestaan veden läpi ja minttukaakao. Tämäkin oli ennalta tuttu este ja näytti tänään kivan kompaktilta. Seuraavaksi oli n. 15 metrin sarja renkailta toisille. Suht kapeat esteet ja aavistus vinossa. Ahtaat 4 askelta väliin eikä suunnitellutkaan ohittamista.

Minttukaakao.

Seuraava oli itseäni eniten tuijotuttanut laavu. Siihenkin Hemppa tikkasi vielä pikkuaskeleen juureen ja hyppäsi löysästi. Riitti yli asti, mutta taisi tulla takajalkakosketus tästäkin. Useammalta esteeltä tuli.

Sarjan a.

Coursewalkin mukaan väli oli 20 metriä. Itse laskin noin 15.
Suurin osa meni kolmella askeleella.

Sitten enää loppusuora ja alun 3 estettä takaisin. Hetken meinasin herpaantua ja tuudittautua, sitten skarppasin ja ratsastin. Ei me vieläkään lennetty ja yhä tuli paikat lähelle. Empimättä kuitenkin lopuistakin yli ja puhtaasti maalissa! Ei estevirheitä! Maalilinjalla tuli aika spontaanit riemunkiljahdukset. Jahuu!

Tässä nautitaan elämästä!
©Emmi Erkkilä

Laavu.

Laavu tuijotutti itseäni eniten.
Siksi sitä oli hyvä tuijotella edellinen ilta kuvasta.

Kuski puuskutti seuraavat pari kolme minuuttia tolkuttomasti. Sykemittari ei tällä kertaa pysynyt menossa mukana eikä antanut kunnon lukemia. Mutta eipä tuo mikään leporetki nytkään ollut. Join pari hörppyä, eläinlääkäri katsoi Hempan pintapuolisesti, käveltiin hetki ja sitten hölköteltiin muutama kierros. Tavalliseen tapaan Hemppa tuntui tässä vaiheessa hyvältä ratsastaa.

Mökki.

Selvisi että oltiin taas liian hitaita ja tuli 15 sekuntia yliaikaa eli 6 vp. Kokonaistulokseksi tuli 46,3 vp ja sillä olimme seitsemänsiä. Pohjois-Suomen sennujen aluemestaruuskisassa pääsimme kuudensiksi. Ei pöllömpää! Ilman aikavirheitä olisimme olleet kokonaiskisassakin kuudensia. Ilman rataesteiden kieltoa ja maaston aikavirheitä olisimme päässeet neljänsiksi eli ensimmäisiksi viivan alle. Eli kaikki osakokeet olisi pitänyt vetää paremmin jotta olisi ollut asiaa ruusukkeille (ja mitaleille). 10,2 pistettä sijoituksista ja 15,4 pistettä kärjestä. Mutta niitä en joutanut murehtimaan. Nostettiin kisatasoa kolmessa viikossa 30 cm ja nyt saatiin ysikympistä MER-tulos (eli kvaalitulos). Koska ollaan viime kesänä hypätty metrin rataesteet 1-tasolla puhtaasti niin se tarkoittaa että meillä on nyt kvaalit metrin luokkiin maastoesteillä. Ei olla menossa hetkeen! Tämän korkeampia maastoesteitä ei tee mieli hypätä vielä 2-tason kisoissa.

Renkaat.

Tämä päivä näytti sen että vaikka vähän epäilytti niin ei oltu väärässä paikassa. Seuraava vuosi treenataan kouluratsastusta ja vuoden päästä tullaan tosissamme haastamaan mitalitaistossa! Olipa taas mahtavaa!

Sinikaarre.

GoPro-kuvakulma radalle:


Tomi kuvasi kaikkien ratsukoiden radat: