Torstaina jatkoin tunnin tauon jälkeen vielä Tupulla. Tupu oli mennyt itseni tavoin kuuden tunnin alle. Otin gramaanit varmuuden vuoksi mukaan mutta ne olivat koko tunnin kentän laidalla. Ratsukoita tunnille tuli 3. Lumisade jatkui ja olin niin jäässä että pidin lisätakin koko tunnin päällä.
Oikeastaan ainoa tavoitteeni tälle tunnille oli saada tamman nokka alas kaikissa askellajeissa. Houkuttelemalla, ei pakottamalla. Missiona tällekin tunnille oli enemmän hevosten ratsastus avuille mutta kuitenkin tehtiin taas ohjelman osia ja tarkkuutta.
Alkuverkasta minut komennettiin takaisin käyntiin. Kun ope piti ohjista kiinni niin Tupu pyöristyi. Open lähdettyä turpa nousi. Suoruudesta ja ulkotuesta puhui kovasti mutta nyt en tosiaankaan huomannut että Tupu olisi ollut kovin mutkalla missään vaiheessa. Takaset alle ja etuset malttamaan. Alkuverkan pyörin paljon ympyröillä. Laukkakaan ei ollut autuasta ja ihanaa. Kelvollista. Eikä saa myödätä niin isosti. Kummasti refleksini olivat heittämässä aina ohjia pois hyvällä hetkellä.
Alkuun tultiin edellisen tunnin tapaan täsmällisiä kulmia ja suoraa lyhyttä sivua. Toisella pitkällä sivulla temponlisäys (minua ei saisi päästää tekemään niitä valvomatta sillä harjoittelen kiihdyttelyä) ja toisella muutaman askeleen käyntisiirtymiä. Olisin mieluummin tehnyt kaarevia uria. Tupu teki kulmat yllättävän näppärästi eikä onneksi hinkattu tätä ikuisuutta. Käyntisiirtymät tulivat juuri niin hyvin kuin minkä verran keskityin itse.
Toivoin ravivoltteja ja tehtiin niitä. Bonuksena apuviivat! Alkuun kuvio pullahti alusta vähän isoksi, sitten sain juonesta paremmin kiinni. Vasta tässä vaiheessa Tupu rupesi kulkemaan enemmän turpa alhaalla. Kaukana silti vielä luotiviivasta. Eikä sieltä harjan takaa meinannut nähdä mitä (etu)päässä tapahtuu.
Lopuksi tehtiin laukassa pääty-ympyröitä ja laukkalävistäjiä. Piti olla reilusti irti uralta ja jatkaa vastalaukassa lyhyelle sivulle asti. Tupu pudotti vasemman laukan kaksi vai kolme kertaa pois. Käänsin aina takaisin vasemmalle, nostin uuden laukan ja tulin voltikkeen kautta takaisin lävistäjälle. Lopulta vähän naputtelin raipalla laukkaa aktiivisemmaksi. Sai ottaa suoraan käyntiin mutta vähän vyöryviähän ne meidän siirtymämme olivat.
Tunti meni lopulta hujauksessa. Loppuraveja ei enää otettu. Käynnissä Tupu rupesi kulkemaan ihan asiallisesti ja ravissa oli hyviä pilkahduksia. Treenikertoja tarvitsisi vähän enemmän kisojen alle että päästäisiin samalle aaltopituudelle.
Ongelmia:
ei kulkenut nokka tasaisesti alhaalla
yhä satoi lunta
sormet meinasivat jäätyä alkuverkassa
pudotti laukkoja lävistäjillä
Parannusta:
tasaista puksutusta
ope vaati paremmin kuin edellisellä tunnilla
Perjantain kisat peruttiin lopulta lumimyrskyn takia, joten en päätynytkään Tupulla aitoihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora