sunnuntai 26. toukokuuta 2019

Pettymyksiä mestiksissä

Sunnuntaina oli vuotuiset Pohjois-Suomen ratsastuskouluoppilaiden mestaruuskisat, tällä kertaa Ylirannalla. Sain lähteä Hempalla ja olin Tallinmäen ainoa sennuedustaja. Lisäksi oli 5 ponia. Meillä luvassa siis perinteisesti K.N. Special ja 80 cm. Suuri toiveeni oli ettei päivä olisi kovin sateinen eikä onneksi tullutkaan pientä tihkua kummempaa. Hommasin Hempalle päiväkarsinan ja ihanasti ratsu hoidettiin tallin puolesta kisapaikalle ja pois.

Yritin ilmaantua paikalle kisojen alkuun (09) mutten ihan ehtinyt. Harjasin Hempan ja katsoin junnujemme kouluradat. Sitten ratsulle välipalaa ja letit. Sennujen kouluosuus alkoi kahdeltatoista ja luulin olevani hyvin ajoissa valmiina. Pieleen meni sekin. En jaksanut kantaa satulaa autolta ylätalliin joten kuskasin Hempan autolle satulointiin. Kun kapusin kyytiin niin oman starttini alkuun oli noin 35 minuuttia. Luokassa neljäntenä.

Verkka oli maneesissa, kisat kentällä. Hemppa taisi heti tuntumalla heittäytyä vähän vastahankaan. Punainen rusetti olisi tänään voinut olla hyvä hännässä. Katsoin toki etteivät muut tule potkuetäisyydelle kun Hemppa välillä protestoi.

Tänään saatiin opelta ohjattu täsmähiillostusverkka. Hempan vaihtoehdot olivat taas pitkänä, hitaana ja pyöreänä tai pää ylhäällä reippaammin. Ja toki perusvinosti. Ravissa pyörittelyä keventäen. Laukkoja molempiin suuntiin. Nyt vähän pidemmällä ohjalla ja ihan kelvollisessa muodossa. Harjoitusravissa lisää tehoja raviin. Nyt ymmärsin olla päästämättä välissä pitkiä ohjia. Eteni ok mutta jäi ehkä aavistuksen hitaaksi. Ei usvatettu menemään. Olisin mieluummin keventänyt lähes kaikki verkkaravit. Nyt meinasin väsähtää jo verkassa.

Aitojen ulkopuolelle pääsi kävelemään edellisen suorittaessa. Ponit olivat vähän kartelleet katsomopäätyä, joten tungin niukasti hevosen mentävästä aukosta kävellen senkin reunan ennen kuin edellinen aloitti. Meidät häädettiin sieltä heti pois ja ymmärsin kyllä ettei siinä ole hyvä olla pidempään. Eikä olisi tarvinnutkaan. Käveltiin kahdeksikkoa odotellessa ja yritin pitää ratsun pohkeelle virkeänä.

Tämä onnistui huonosti. Aidoissa mentiin verryttelynä loivat kiemurat (keventäen), lävistäjää ja laukkaympyröitä. Ehkä olisi pitänyt taas usuttaa vielä lisää vauhtia. Sillä nyt Hemppa nuupahti kun aloitettiin. Nojaa taakse, ajattele eteen, älä purista. Käytä pohkeita. Mutta silti oli hyytynyttä. Hemppa ei ajatellut eteen eikä työntänyt takaa. Samalla tuntuma meni epätasaiseksi. Ei onneksi pahemmin nyhtänyt ohjia. Ei rikkoja mutta kaikki oli tasaisen vaisua vaikka yritin mitä. Tällä kertaa ei edes meinannut tuntua hyvältä selkään.

Anne videoi kouluratamme:


Radan jälkeen oli kuolaintarkastus, ei sanomista.

Totesin radasta opelle että tuolla ansaitsisi ehkä 59 %. Ope sanoi kannustavasti että tulee yli 60. Oltiin molemmat väärässä ja 58,100 %. Kamala pettymys. Meidän kun piti voittaa kaikki! Tällä jäätiin lopulta 10 ratsukon joukossa seitsemänneksi.

Molemmilta tuomareilta pisteet olivat hyvin tasaisesti 5,5 ja 6. Päivän parhaat numerot tulivat lopun laukasta käyntiin siirtymisestä (6,5 & 6) sekä lopputervehdyksestä (6 & 6,5).

Tuomari C: "Pyri löytämään vielä tasaisempi tuntuma. Saisi edetä hieman paremmassa tasapainossa." 58,800 %.

Tuomari H: "Melko tarkat tiet. Hevonen olisi voinut olla energisempi ja pyöreämmässä muodossa tänään." 57,400 %.

En tietenkään ollut eri mieltä. Mutta pettymys alisuorittamisesta oli niin kamala että kävin loppuravien ohessa vähän parkumassa metsässä. Erot muiden välillä olivat lopulta aika pieniä. Neljäs sai 0,6 prosenttiyksikköä enemmän kuin me. Perjantain prosenteilla oltaisiin voitettu. Mutta olihan tämä toki perjantaista paljon huonompi suorituskin.

Välissä Hemppa pääsi jatkamaan heinien syöntiä ja huilaamaan. Minä kulutin aikaa lämpimässä ja opettelin esterataa. Luikahdin lopulta junnujen mukaan radan kävelyyn kun opemme sen veti. Vasta jälkikäteen kuulin ettei sennuille edes pidetä omaa kävelyä. Mahdollisen sennujen kävelyn aikaan olin itse verkassa, joten en tiedä oliko sitä lopulta.

Rata oli suht simppeli. Kolmessa esteessä (6, 7 ja 8) oli pelokkeita alla. Kakkonen oli trippeli. Perus puomiesteitä. Sarjalle vähän hankalahko lähestyminen kulmasta. Kakkosvaiheessa oli muutama oikoreitti tarjolla ja tarkoitus oli ne käyttää.

Ratapiirros.


Junnuilla meni aika kaksijakoisesti. Osa veti helposti ja tyylillä. Toinen puolikas sai kummallisia hylsyjä. Hevoset olivat jotenkin villeinä. En huomannut että mitään tiettyä estettä olisi tuijotettu vaan tasaisesti pitkin rataa oli ongelmia. Osa kuskeista tipahteli esteiden välillekin.

Ei ollut kovin luottavainen olo. Toki yhä salaisesti haaveilin esteosuuden voitosta mutta ääneen muotoilin että tavoite olisi pysyä kyydissä ja päästä maaliin.

Verkassa Hemppa oli alkuun epätavallisen jännittyneen oloinen. Meni useampi kierros että rupesi rentoutumaan ja tuntumaan normaalimmalta. Taivuttelin ravissa ja pyysin eteen. Otettiin vasenta laukkaa ja kaksi hyppyä ristikolle ennen kuin ope tuli.

Pitkät pätkät kaikki verkassa olijat kävelivät. Salamyhkäisesti vaihdoin suuntaa ja ennen pitkää muut perässä. Lopulta sain otettua vähän oikeaakin laukkaa ennen kuin palautettiin kierros hyppysuunnan mukaisesti vasempaan.

Verkkahypyistä mentiin kyllä yli mutta kumman haparoivaa menoa. Paikat eivät osuneet ja joka hypyltä tultiin väärässä (oikeassa) laukassa alas. Hemppa heräsi lopulta liikkeelle mutta taisi samalla venähtää tolkuttoman pitkäksi. Enkä tänään tajunnut puuttua siihen. Viimeinen hyppy otettiin kun kuulutettiin valmistautuvaksi. Tänään en hätäillyt olevani myöhässä.

Oma hyppyvuoroni oli kuudentena. Nyt kentälle ei päässyt kuin vasta oman vuoron koittaessa. Kävelin mieluummin ympäriinsä lähistöllä kuin tönötin portilla.

Kun portti avattiin niin livahdin sukkana sisään näyttämään esteitä. Kasi. Kutonen. Sitten tuli jo lähtömerkki. Seiska. 13 (seiska toiselta puolelta). Totesin ettei ole enää aikaa lähteä laukkomaan ympäriinsä vaikka olisi tehnyt mieli. Kulmasta laukka, vähän hanaa ja kohti ykköstä.

Ykkönen ylittyi. Uralla taisi laukka korjaantua ravin kautta. Kakkonen eli trippeli tuli melko pian kulman jälkeen yleisösivulla. Taisin tuoda vähän huolimattomasti ja paikka jäi vähän kauas. Hemppa yllättäen veti liinat kiinni ja totesi ettei pysty. Koska aika juoksi niin en aikaillut vaan voltilla uusi lähestyminen. Yritin auttaa raipan kanssa mutta osuin vähän puolivillaisesti. Yli kuitenkin. Kolmosellekin empi ja siinäkin napautin raipalla kaulalle (jos osuin). Väli viidellä vaikka neljään olisi pitänyt sujua. Päädyn kautta linja neloselle, joka oli okseri yleisökulmaa kohti. Mielestäni laukka oli ok ja paikkakin olisi tullut suht kohdilleen. Vaan taas Hemppa veti nelipistejarrun päälle ja stoppasi. Piip piip. Valitettavasti ratsukon suoritus joudutaan hylkäämään kahden tottelemattomuuden vuoksi.

Anne tallensi esteratammekin:


Itselläni löi niin tyhjää etten edes tajunnut että olisin saanut ottaa vielä yhden hyppy-yrityksen kiellon jälkeen. Pois kentältä. Heti ei osannut edes harmittaa vaan pidin tilannetta lähinnä surkuhupaisana. Pihalla pyöriessä huomasin että muillakin oli radalla ongelmia ja sennuissakaan kaikki eivät pysyneet kyydissä. Se oli oman ratani ainoa lohtu, pysyin sentään satulassa. Myöhemmin paha mieli valtasi taas ja jatkoin hetken kyynelehtimistä. Junnuistamme löytyi hyvä vertaistuki.

Tuloksista huomasin että sennuistakin puolet hylättiin. Itselleni jäi vähän mysteeriksi että mikä esteradassa oli tänään niin vaikeaa. Itseäni olisi lohduttanut pidempi valmistautumisaika aidoissa mutten tiedä olisiko sekään auttanut. Ehkä Hemppa oli väsähtänyt eilisestä? Ehkä se ei ollut ihan kunnossa? Iltapäivää kohti rupesi ainakin ripuloimaan (mutta tämä ei ole poikkeuksellista kisareissussa). Ehkä pingotin itse liikaa ja ratsastin huonosti?

Saatiinpahan lisää kokemusta. Silti ihan hirveä pettymys että meillä oli tällainen päivä juuri tänään. Kuvittelin leikkiväni kenttäkisoja mutta tällä meiningillä ei niitäkään kannattaisi vetää. Harmittaisi todennäköisesti vielä enemmän! Ehkä pitää yrittää kesän aikana käydä Ylirannalla estekisoissa ja käydä hyppäämässä vaikka turvallinen 70 cm pohjille. Tosin luulin että 80 cm olisi myös meille turvallinen ja mukava korkeus.

Suoritusten jälkeen voi skarpata kuitenkin vähän iloista naamaa.
©Anne

Hempan purku ja pakkaus vinkkaan. Siivosin päiväkarsinan ja jälkeni. Kävin metsästämässä vesipulloni vielä kerran. Kotimatkalla oli hyvää aikaa jatkaa vollotusta. Tappiomieliala jatkui vielä pari päivää vaikka yleensä pääsenkin pettymyksistä nopeasti yli.

Annelle kiitokset hoitajuudesta, tallenteista ja kuskin tsemppauksesta itsetunnon murentuessa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora