Tiistaina oli viiden hyppypäivän jälkeen lajinvaihto. Koulua Sakulla. Tallille mennessä auton mittari näytti +19°C. Me mentiin taas maneesiin ja hyppääjät pihalle. Meidän tunnillamme oli 3 ratsukkoa.
Alkukäynneissä pitkin ohjin sain tänään hyvän tunteen jaloistani. Puristelin Sakua kuin hammastahnaa ja määräsin minne se kävelee. Ehkä ratsastin alusta asti turhan määrätietoisesti, sillä tänään rentous jäi matkasta. Tuntumalla suoraa uraa ja ympyrää. Saku yritti hiihdellä menemään. Tein paljon pidätteitä. Välillä pysäytinkin. Myötäsin ja kehuin. Pidätin lisää. Silti vaati aika runsaasti ohjaa että malttoi hidastaa. Pysähdyksissä meinasi hiippailla ja läpi tunnin kaikissa askellajeissa oli vähän vyörymistä. Kevyessä ravissa samat jutut. Melko pitkään meni ettei tehty mitään kummempia. Itselläni oli kyllä ajatus että mitä toimenpiteitä vaaditaan. Suoralla piti tehdä huolelliset kulmat ja siinä saatiin hyvin juonesta kiinni. Taivutus oli hyvien kulmien salaisuus, siten ei päässyt kaatumaan sisälle.
Pääty-ympyrän aikana tuli hyviäkin pätkiä. Sitten Saku keveni edestä ja rupesi pelaamaan kielellään. Vähän lisää ohjaa, ohjeisti ope. Ehkä Saku sitten laittoi kielen kuolaimen päälle? Ehkä sitä painoi auennut suupieli? Sen pienen hetken tuntui kuitenkin olevan hyvin kuulolla. Ohjien pidentäminen palautti vyörymisen.
Laukkoja nostettiin ensin ravin lomasta pitkille sivuille. Kerran tuli ensin väärä. Korjasin nopeasti. Sitten tultiin pieni tehtävä: nostettiin keskilinjalla ravista laukka ja laukattiin perään lävistäjä. Yllättävän ok. Sitten nostettiin laukka pitkän sivun puolesta välistä E:stä ja raviin lyhyen sivun keskellä. Neljännes maneesista siis laukassa. Huolelliset kulmat sekä laukassa että ravissa. Laukassa meille tuli vinkiksi tehdä kulmaan voltti. Sisäpohje irti ja merkki, irti ja merkki. Kuskin piti muistaa takanoja ja ravisiirtymissä ei saanut varvistella jalustimilla tms.
Tuli ihan sutjakoita laukannostoja mutta meno ei ollut ihan hallussa. Odottamisesta ei tietoakaan. Enemmän ajeltiin tehtävät läpi. Yritin kyllä kovasti malttaa läpi tunnin mutta taas vauhtipiru istui olkapäälläni ja kuiskutteli lujempaa, lujempaa. Istuntanikin oli kuulemma jäänyt estemoodiin ja palleani oli turhan löysänä. Yritin kyllä jäntevöittää vatsaani mutten tarpeeksi ajatuksella.
Tänään ei tullut kovin ihanaa. Meille ihan passelisti tehtiin ohjatut loppuverkat ympyrällä. Päästiin me kuitenkin kelpoon ja itse pysyin hyvällä tuulella. Sen verran kuitenkin oli väärää energiaa että lapsetti ja loppukaarrossa pyöräytin maailmanympärysmatkan. Saku oli tähän oikein helppo alusta. Sitten ope usutti tulemaan kuperkeikalla (vai mikä takaperinvoltti se onkaan) alas selästä. Enhän minä ole sellaista koskaan tehnyt. Kyselin että kuka soittaa ambulanssin kun rojahdan niskoilleni. Sen sijaan ope tuli pitämään Sakusta kiinni ja ohjeisti. Poikittain kyytiin. Nojaa selkä ja pää rennosti alas hepan kylkeen. Jalat pysyvät vielä alhaalla. (Siihen sain vähän tukea.) Satulasta napakasti kiinni. Sitten jalat nostetaan koukkuun ja kallistetaan pikkuhiljaa yli kohti maata. Vasta lopuksi päästetään irti.
Ja osasin! Tulin jopa jaloilleni alas! Oli jännempää kuin esteiden hyppiminen. Pitänee lisätä kesän missiolistalle sujuvat kuperkeikat alas selästä. Hah! Mutta aika täyden palvelun koulutunti!
Ongelmia:
Sakun vasen suupieli hiertyi taas
kuskin kädet olivat tohjona tunnin jälkeen
Sakulla ja kuskilla oli kiire läpi tunnin
kuskin keskivartalo ei ollut tarpeeksi jämäkkä ja jäntevä
kerran nousi väärä laukka
Parannusta:
alkukäynneissä sain hyvän tunteen pohkeisiini
päästiin kulmiin ravissa aika näppärästi
4 hyvää raviaskelta ympyrällä
ope kehui että Sakun muoto oli monesti hyvä pitkin tuntia
osasin tulla kuperkeikalla alas!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora