Assin veljellä viivan alle

Sunnuntaina iltapäivästä oli Heponiityn esteharkkakisat. Kvaalasin mukaan ja ilmottauduin suurimpaan tarjolla olevaan luokkaan eli 70 cm. Tuskin olisin kovin paljon isompaa hinkunut tällä treenillä hyppäämäänkään. Sepe oli tosiaan telakalla, joten ratsukseni laitettiin Elmo. Ei tullut ihan vierasta heppaa, sillä olen mennyt Elmolla kolmesti 2015 ja kerran hypännytkin syyskuussa 2015. Elmolla ja Assilla on sama isä, joten Elmo on Assin isoveli.

Oma räpsy hankalalla valaistuksella.

Elmo oli käynyt tunnilla aamulla kahdesti maastossa ja kisoissa meni alle ristikon ja 50 - 60 cm. Kuulemma suurin haaste on saada se liikkumaan aktiivisesti. Sen homman aiemmat kuskit hoitivat hyvin puolestani. Rata oli kaikille sama. Arviointina AM5.2. Esteet seurasivat toisiaan ihan sujuvasti. Kakkoselta kolmoselle oli 17,5 metrin linja ja neloselta vitoselle tällä tasolla eksoottinen 14 metrin linja. Uusinnassa ei ollut suuresti oikomahdollisuuksia. Tiukat kaarteet päätyihin ja keskimmäinen pysty vinosti yli. Ratapiirros jäi kuvaamatta.

Onneksi oli ryhmäverkka. Tosin kaikki esteet olivat pelkistä puomeista, joten niissä ei ollut hämmästelemistä. Aiemmille porukoille oli puhuttu säästeliäästä verkkaamisesta. Itseltäni se tuli nyt aika luonnostaan. Alkuun keskusteltiin pidätteiden läpi menemisestä ja vyörymisestä. Elmo on iso hevonen, aavistuksen Hemppaakin korkeampi. Vähän etumatala muttei niin pitkä ja raskas kuin muistin. Ehkä sopivasti herätetty? Hyppäsin kaksi hyppyä molempiin suuntiin. Säädin vähän laukkaa, menin käyntiä ja ravailin. Yritin saada apujen väliin. Hyppäsi näppärästi, jopa testaamani vinohypyn. Aika tasaista kyytiä. Tosin hidastuksissa oli hommaa.

Oltiin verkkaryhmän loppupäässä. Tuomari ei tainnut nähdä ensimmäistä tervehdystäni. Vasta toisesta tuli lähtömerkki. Silloin oltiin jo laukassa. Elmo kolautti vähän ykköseen mutta onneksi se pysyi ylhäällä. Linjat sujuvasti neljällä ja kolmella. Kääntyi kutoselle ja seiskallekin. Kasille tehtiin vähän lyhyempi reitti.

Tämän arvostelun erikoisuutena oli perusvaiheen maalilinjan jälkeen uusi lähtömerkki. Yleensä kun vihellys tarkoittaa että tähän loppui. Nyt vihellys tuli niin sukkelasti että jatkettiin suoraan laukassa ysille. Huolellinen tie aidalle, koska ajanotto lähti vasta lähes ponnistuksesta. Taas sujuvat 4. Sitten takamus penkkiin ja niin tiukka käännös kuin onnistui. Yllättävän hyvä. Sitten vähän riskivinolinjalla este numero 11. Ei mitään ongelmaa. Ja taas esteitä hipoen seuraavalle linjalle. Suoristus jäi tekemättä ja 12 kolahti. Jäädyin ja unohdin ratsastaa loppuun. 13 puhtaasti ja loppuspurtti jäi tekemättä. Ajaksi 19 ja risat. Juuri tämän nopeampaan ei oltaisi kyetty. Ruusukkeista jäätiin noin sekunnilla. Pah! Olisihan se ollut kiva muttei sillä oikeasti ollut mitään väliä. Ensimmäiset viivan alla.

Käytiin loppukäyntejä porukalla maneesin ympäri. Elmo oli ihan lunkisti. Samoin tallissa sienipesu ei haitannut yhtään. Ihanaa ettei tarvinnut varustaa sitä! Vältyin hapannaamaukselta kokonaan. Nyt sain vain lupsakan puolen ja tultiin hyvin juttuun.

Reean isä kuvasi ratamme:


Valokuvia tulossa toivottavasti myöhemmin kunhan saan ne käsiini.