Balleriinan voittopäivä

Perjantaina iltapäivästä Vihdissä oli harkkaestekisat. Sunnuntain esteryhmä oli innolla lähdössä kisaamaan ja kun satuin olemaan maisemissa niin kyselin minäkin kisapaikkaa. Odotin että tallilta olisi vastattu vähän tiiviimmän treenaamisen olevan tarpeen. Näin ei käynyt vaan Balleriina 70 cm kisailmo solahti läpi. Varausmaksu tilille ja nimi listalle. Edellisen (ja ainoan) kerran olen tammalla mennyt lokakuussa 2017.

Kisapäivä oli lämmin, parissakymmenessä. Mennessä edellä ajaneen rengasrikko sekoitti pasmani siten että ajoin risteyksestä ohi enkä meinannut uskoa sitä. Tuli sitten parikymmentä kilometriä lisää tallimatkaa 80 km asti. Samalla tietysti aikatauluni vähän kosahti. Onneksi ehdin paikalle näkemään Balleriinan ensimmäisen radan. Sujuvaa menoa ja luokkavoitto, näppärää! Oma missioni oli lähteä tekemään vielä nopeampi aika.

Rata oli onneksi helppo oppia. 367.4 eli kaikki esteet sai oletusarvoisesti hypätä. 7 estettä ykkösvaiheessa, numero 12 oli kakkosvaiheen viimeinen. Molemmissa vaiheissa sarja. Päivän erikoisuutena sarjaväliä ei muutettu missään vaiheessa (tai en ainakaan huomannut). Rataa kävellessäni pikamittasin sen summassa vähän reilu 6 metriin ajatellen että se on pikkuponimitoissa ja siitä muuttuu. Ainoa tolkullinen oikoreitti oli kääntää vikalle heti sarjan takaa, nelosen sisäpuolelta.

Päivän rata.
©Heli

Kävelyn jälkeen tuntui siltä että olen jo vähän myöhässä verkasta. Säädin jalkkareita ja muut rupesivat ravaamaan. Ryhmäverkka maneesissa siis. Ravasin vähän ja säädin jalkkareita lisää. Tänään humma ei ollut automaattipyöreä mutta kivan tasainen. Verkassa mentiin pelkkää oikeaa kierrosta mutta en antanut sen haitata. Vähän taivuttelin molempiin suuntiin. Laukkaverkassani testasin kaasun, jarrut ja kääntymisen. Ei erityisen letkeää eikä omasta takaa innokasta mutta hyvin toimi. Lopulta hyppäsin yhden verkkapystyn.

©Noomi

Luulin olevani viides mutta väliin oli tullut yksi lisää. Odotellessa kävelin välillä tuntumalla ja houkuttelin humman nenää alas. Parani. Myöhemmin hyppäsin putkeen pystyn, okserin ja pystyn. Ohje oli että max 6 verkkahyppyä ja viimeisen sai hypätä pihalla. Hyppäsin 4 sisällä ja viimeisen ulkona. Kolmonen väärästä suunnasta. Ei katsellut lankkua.

©Noomi

Kuskia selvästi sukellututti.
©Noomi

Laukka päälle ja menoksi. Kunhan ensin tajusin että "tervetuloa" oli ollut lähtömerkki. Lippukaan ei ollut ylhäällä. Edellinen kuski oli mennyt kakkos-kolmoslinjan viidellä. Yritin vähän tyrkätä viiteen mutta tuli vielä kuudes. Onneksi humma katsoi itse jalkansa. Muuten meni mistä pitikin ja kääntyi. Sarja ok. Jokunen paikka oli vähän lähellä ja seiskalle lähdettiin hieman kaukaa. Sain tehtyä sukkelat tiet suunnitelmani mukaan. Jälkimmäisellä kerralla mentiin suora linja viidellä. 11 tuli aika juureen mutta puhtaasti. Sen jälkeen olisi kääntynyt sarjan välistäkin mutten lähtenyt häröilemään. Viimeinen kopsahti mutta pysyi ylhäällä. Puhdas rata ja luokan johtoon!

©Noomi

Kuskin vääntelehtiminen yrittää sanoa että vasemmalle.
©Noomi

©Noomi

Saatiin pari sekuntia edellistä kuskia nopeampi aika. Balleriina huolehti myötälaukat itse. Kuvien perusteella voisin pitää yläkroppani paremmin pystyssä. Sukeltelua havaittavissa.

Etukenoilua.
©Noomi

Lopulta voitettiin luokkamme ja tehtiin koko kisojen neljänneksi nopein aika. Isommissa luokissa tällä ajalla olisi ollut vasta toisena. Hauskasti kyllä luokkia oli tarjolla 50 - 60, 70, 70 - 80 ja 80 - 90. Ehkä seuraavalla kerralla (jos sellainen tulee) vähän isompaan? (Ja heti perään kuulin ettei hummalla hypätä enää 80 cm esteitä.)

Erika videoi ratamme:

Poseilut vielä loppuun. Onneksi kisapaikalta löytyi pro-kuvaaja.
©Noomi

©Noomi

©Noomi