tiistai 28. toukokuuta 2019

Melko kiireellä yhä

Tiistaina olisin kaivannut hyvän mielen tuntia ja päähän taputtelua. Sellaista ei kuitenkaan ollut tarjolla. Koulua Sakulla, pihalla tihkuinen +14°C. Meitä oli tänään 5 ratsukkoa ja mentiin maneesiin.

Alkukäynneissä juoruttiin kuulumiset tuntikaverin kanssa. Sitten ohjat tuntumalle ja keskiympyrälle. Sakulla oli tänäänkin vähän kiire. Nyt en tunnusta että itselläni olisi ollut myös. Käynnissä sain hetkittäin hidastamaan mutta oli aina ampumassa takaisin vauhtiin kun hölläsin. Väistettiin sisäpohkeesta ulos käynnissä, ravissa ja laukassa. Sisätakasia astumaan ristiin. Tänään molempiin suuntiin oli kiire, ei vain vasempaan.

Taas otettiin yllätyslaukat mukaan jo alkutunnista keskiympyrällä. Satulavyön lisäkiristys puuttui mutta satula pysyi hyvin keskellä ja minä vakaana. En muista oliko vyö tänään valmiiksi napakampi vai tajusinko jotain suurta laukassa istumisesta. Viimeksi ope taisi sanoa että kun hevonen liikkuu oikein niin satula pysyy itsestään paremmin.

Tänään otettiin poikkeuksellisesti välikäynnit. Sen jälkeen jatkettiin minun suureksi onnekseni hetki käynnissä.

Tehtävänä oli tulla keskilinjaa kohti opea ja pitää asetus sivulle. Ensin oikeaa, sitten vasenta. Suoruus oli alusta asti sangen hyvä mutta asetukset olivat ensin tiukassa. Kun skarppasin ja keskityin oikein kunnolla niin rupesi löytymään asetuksiakin. Ja sain suoralla ratsulla asetuksen vaihdettuakin. Ope taisi kaivata vielä parempia valmisteluja ja taivutuksia kulmiin. Kaikki keskittymiseni meni rennon asetuksen löytymiseen.

Ravissa sama juttu. Yllättävän hyvin pysyttiin siinäkin suorana. Pitkillä sivuilla Saku yritti kiirehtiä ja tein voltteja sekä rauhoitteluun että välimatkojen tasaamiseen. Loppuvoltista kaahotus tuntui jo palaavan. Kulmiin oli hankalampi päästä ravissa.

Lopuksi tehtiin taas tehtäväpätkä: pitkän sivun viimeisessä kirjaimessa ravista käyntiin. Lyhyen sivun keskeltä laukannosto, keskiympyrä laukassa ja raviin ympyrän jälkeen. Sitten sama uudestaan.

Taas kuulemma valmistelin tehtävät (varsinkin laukannoston) huonosti. Ainoa mikä omasta mielestäni meni huonosti oli vanuvat käyntisiirtymät. Laukat nousivat sangen täsmällisesti. Ehkä kertaalleen askeleen myöhässä. Jälkimmäinen kierros eli vasen laukka oli hankala kun Saku kartteli molempia lyhyen sivun kulmia. Lyhyellä sivulla ei oltu kunnolla suorina. Laukassa oli heti kaatumassa sisään ja kiihdyttelemässä. Viimeisellä kierroksella avustin raipalla sullomalla kulmaan. Ennen kulmaa taisi jo tulla riittää-käsky. Esteratsastajana tämä tarkoittaa minulle että tee tehtävä loppuun ja sitten riittää. Täällä tarkoitus olikin että heti laukka pois. Pelkkää riittää-käskyä toistamalla en tajunnut tätä yhtään sen paremmin. Ymmärsin kyllä selityksen että hepalle on parempi palkinto kun lopetetaan heti. Omat kokemukseni ovat estetunneilta, joilla tulee huutia kun on heti esteen jälkeen käynnissä. Minulle pitäisi kouluttaa tähän joku eri sana että ymmärtäisin paremmin.

Tänään lopetettiin kerrankin ajoissa. Siksi kuulemma pidettiin vähän vauhtia yllä laukkatehtävilläkin. Unohdin samalla myös kuperkeikkani. Sitä ei kuulemma saa tehdä tottumattomalla ratsulla vaan humma pitää siedättää ensin. Miten?

Ongelmia:
Saku oli taas kiireinen
kartteli vähän kulmia
en osannut pitää käsiäni niin rentoina kuin olisi pitänyt
en huomannut Sakun hidastuksia pyynnöistäni (paha!)
pitäisi istua vielä taaempana
en tajunnut riittää-käskyä

Parannusta:
käyntitehtävät sopivat meille tänään oikein hyvin
Saku kuulemma kuunteli istuntaani
suoruus oli hyvä

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora