Lempäälässä suokkimaastiksia

Lauantaina ajelin taas tunteroisen Lempäälään. Tällä kertaa luvassa oli maastoestetehotunti. 1,5 tuntia 4 hengen ryhmässä, 60 euroa. Yhä vaan oli paljon kylmempää kuin olin ajatellut. Tallin pihalla ehkä +13,5°C. Kuvittelin meneväni t-paidalla mutta oli pakko jättää huppari väliin. Hupun sai onneksi rytättyä turvaliivin alle. Alkujäätyilyn jälkeen t-paidalla olisi luultavasti pärjännyt ihan hyvin.

Muikeaa.
©Emma Sällinen

Ratsukseni sain keskikokoisen suokkiruuna Jevin. Meni hetki että opin nimen enkä ajatellut sitä Jamiksi tms. Selvästi ihottumatapaus kun oli tallissakin kaavutettuna. Hokkeja ei laitettu vaikka nurmelle mentiinkin. Eikä teipattu suojia. Normaali estetuntivarustus siis. Humma sai vielä Sakun tapaan hupun suitsien päälle. Hoitaessa oli kiltisti (söi). Selkään mennessä oli käsky antaa pitkät ohjat. Pellolle mentiin letkan viimeisinä ja sujui siististi. Matka ei ollut pitkä vaan ihan näköyhteyden päässä pihasta.

Laukkaa keveällä keulalla.
©Emma Sällinen

Ensin käveltiin lammen ympäri ja kuunneltiin ohjeita. Enkä osannut jännittää pätkääkään. Sitten mentiin verkkailemaan laajemmin nurmikentälle. Alkuun Jevi oli aika kankea eikä juuri halunnut asettua. Mutta eri suuntaan vino kuin muut viime aikojen ratsut. Tämä oli enemmän oikeassa ohjassa kiinni. Pelkäsin myös että on kovin etupainoinen. Lähti kuitenkin pohkeesta ihan hyvin eteen ja siirtyi pyynnöstä käyntiin. Siirtymiä, sitten temponmuutoksia. Lopuksi 6 askeleen laukkapätkiä. Ope kaipasi paremmin pyörivää laukkaa mutta 6 askeleessa oli vähän hätäistä saada muutoksia aikaan. Kun saatiin laukata pidempiä pätkiä niin pyysin eteen ja takaisin. Hyvin lähti rullaamaan ja keula pysyi kevyenä.

Esteet olivat turvallisen pieniä.
©Emma Sällinen

©Emma Sällinen

Verkkahypyt otettiin heti 3 putkeen. Meni siististi. Sitten loikittiin yksittäisenä myös vettä (hyvin matalalla ollut pieni tekolampi) ja hautaa. Jevi vähän innostui ja teki muutamat omat pomput. Mutta pysyi hyvin hanskassa eikä edelleenkään jännittänyt yhtään. Hyppäsi kivan suoraviivaisesti ja yhä säätyi hyvin. Täällä ohjeistettiin kuten minäkin nykyään ajattelen eli pidemmät matkat kevyessä istunnassa ja n. 20 metriä ennen estettä tullaan lähemmäs satulaa. Opelta tuli kehuja. Tosin ekalla kerralla ei päästy veteen laukassa vaan rikkoi raville.

Ravipudotuksella veteen.
©Emma Sällinen

Laukka säilyi.
©Emma Sällinen

Loppuun hypättiin vielä rata. Me ei saatu tulla mäen päällä olevaa tukkia, sillä heppa kuulemma pukittaa alamäissä. Mutta saatiin tulla mäen jälkeen oleva nuolenpää. Tehtiin testiratsastus mäen yli ilman estettä. Ei ongelmia. Lähestyminen siis kukkulan yli esteen vierestä. Näytin sekä nuolenpään että mahdollisen ruskean bonusesteen.

Kukkulaa ylös.
©Emma Sällinen

Radalla Jevi laukkasi ihan hyvin eteen, ei enää kiihdytellyt omiaan. Ihmettelin jo alkumatkasta miksi on niin raskasta ja yritin olla rennosti. 3 ensimmäistä oli pieniä oransseja, sitten tultiin hauta vähän pohjasta kompuroiden, mäennyppylä ja nuoli. Vaan nuolesta ei päästykään ensimmäisellä yrityksellä yli. Käytiin katselemassa estettä uudestaan ja olin muutaman ylimääräisen askeleen käynnissä ihan tasatakseni omaa hengitystäni. Suht pienellä tiellä otettiin uusi yritys. Mäen yli ja nyt ylittyi estekin. Perään vielä minitukit ja lampi. Kuski rupesi selvästi herpaantumaan, sillä lampeen mentiin vähän rantoja pitkin kiertäen. Bonuseste jätettiin hyppäämättä. Ihan hyvä näin.

Hauta.
©Emma Sällinen

Toisella yrityksellä nuolenpäästä yli.
Korkeutta n. 90 cm.
©Emma Sällinen

Jevi eteni siististi ja sen kanssa oli helppoa hypätä. Ei turhia äkkiliikkeitä ja kivan kevyt edestä. Loppuverkassa rupesi taipumaankin ja myötäsi hetkittäin ravissakin kivasti tuntumalle. Oli kivaa!

Loppuraveissa humma jo pyöristyi.
©Emma Sällinen

Lopulta oltiin vähän vajaa puolisentoista tuntia selässä ja tämä kyllä riitti oikein hyvin. Tallissa hevosen pesu ja linimentit jalkoihin. Ei tarvinnut huputtaa kuin pää, sillä hummalla jatkuivat hommat hetken päästä.

Kivaa oli.
©Emma Sällinen

Myöhemmin löysin netistä jonkun hevosjakolistan, joka sanoi että menen Aapelilla. Se olisi ollut tuttu tapaus mutta veikkaan että tykkäsin Jevistä enemmän. Ehdottomasti voisin käydä toistekin!

Ongelmia:
heppa innostui välillä pomppimaan vähän omiaan
yksi kielto
radan ratsastus oli yllättävän rankkaa
veteen mentiin ensin raviin pudoten, lopuksi vähän kiemuralla
yksi stiplu hautaan

Parannusta:
kivan kevyt, reipas ja suoraviivainen ratsu
ei liian tylsä
oli kivaa ja helppoa
lopuksi pyöristyi tuntumalle

GoPro-kooste hypyistämme: