torstai 16. toukokuuta 2019

Puistomaastoesteillä Orimattilassa

Torstaille järjestyi pieryhmätunti Orimattilaan Vironmäen ponitallille. Kuulin juttua puistomaastoesteradasta muinoin jo Lordan luona. Nyt vihdoin toteutukseen. Seuraksi lähtivät leirikaverit viime syksyn Niinisalon reissulta. Keli oli lämmin aurinkoinen, n. +19°C. Hinnaksi (2-)3 hengen ryhmässä tuli 38 euroa. Töistä ajoaikaa tuli noin tunteroinen.

Heppamme oli jo harjattu kun saavuttiin paikalle. Pintelöinti oli menossa. Ratsujako meni vähän toiveiden mukaan ja minulle jäi eniten kuskilta tukea kaipaava Voitto. Suomenhevosruuna vuodelta 2000. Pintelöin hepan loput 3 jalkaa ja varustin sen loppuun. Koska pihalla kävi pieni tuulenvire niin en uskonut tarkenevani t-paidalla ja vaihdoin pooloon. Tuli aika lämmin ja menin koko tunnin hihat ylhäällä.

GoPro-tunnelmia.

Maastoesteet olivat kentän vieressä puistossa. Kaikkialla ihanan siistiä ja hyvin hoidettua. Alkukäynnit käytiin katselemassa mitä alueelta löytyy. Väylät olivat hiekkateitä mutta esteet olivat pääosin nurmella. Onneksi oli ollut hyvät kelit pohjilla, joten nurmi oli kuivaa ja vesiesteessä vettä. Esteitä oli runsaasti. Pikkuisista noin kasikymppisiin.

Googlesta kaapattu kuva puistosta.

Sitten ohjat tuntumalle ja kevyttä ravia. Voitto ei ollut kovin taipuisa. Vähän yritin taivutella mutta kovin tiukkoja kaarevia reittejä ei ollut tarjolla. Mäissä kevyen istunnan treenausta. Jalkani taisivat alkuun olla liian takana. Myöhemmin tämä korjaantui lähes itsestään. Ravissa oli helpompi pitää harjasta kiinni. Laukassa tasapaino löytyi helpommin. Alkuun Voitto pudotteli alamäissä raville. Se oli vähän salakavalan hidas. Tuntui puksuttavan tasaisesti muttei sitten ollutkaan ihan avuilla.

Ei tultu erikoisempia verkkahyppyjä vaan koko tunti hypättiin muutaman esteen tehtäväpätkiä. Taidettiin tulla vain yksi este kahdesti ja pienimmät ja isoimmat jäivät vielä hyppäämättäkin. Aktiivinen laukka ja ratsu pohkeen eteen. Taisin juttujen perusteella odottaa vähän vaikeampaa. Ensimmäisissä hypyissä oli hankala olla kun tultiin vähän turhan hitaasti. Sitten lähti sujumaan paremmin. Ei Voitto mikään ihan luottoratsu ollut muttei tarvinnut patistaa, tukeminen riitti. Yli mentiin myös johteettomista esteistä.

Itselleni ehdottomasti vaikeinta olivat alashypyt. Ope varoitti että Voitto hyppää lisäksi eteen. Vaikkei pudotusta kummallakaan kerralla ollut paljoa niin ensin humma empi ja pysähtyi. Hetken kannustamisen jälkeen singahti arvaamattomalla voimalla etuviistoon. Oma mukanaoloni oli aika kaameaa. Jälkimmäisellä kerralla horjahdin vähän sivuun ja ikävästi nappasin tukea ohjista. Perään ohi ajoi vielä pärisevä motskari, jota humma pelästyi. Vaikka ajattelin painon jalustimille niin silti jotain oli pielessä. Nyt ohje oli olla kuin kevyen ravin yläasennossa. Itse olisin halunnut olla roimasti satulassa, turvallisessa takanojassa. Jalat eteen unohtui tai jännitysrefleksi vetäisi ne kippuralle. Tarvitsisin lisää treeniä vielä onnettomamman kokoisilla pudotuksilla.

Kuskin mielestä jännittävimmän näköinen este oli vesihauta. Käytiin vähän etäältä kurkkaamassa että kuskit tietävät mitä on luvassa. Voitto ei sanonut siitä mitään. Yllättävää.

Ennen okserihyppyä humma lähti vikuroimaan jotain omiaan. Kenotti päätä, vietti sivulle ja hidasti. Jo kauan ennen estettä. Vauhti hyytyi aika vähäksi ja hypättiin lähes paikaltamme. Ei kovin asiallista mutta tolkku hyppy ja puhtaasti yli.

Toinen este, johon tuli varjoja oli viimeisen kierroksen punainen kolmio. Pientä kiemurtelua mutta yli. Viimeinen este oli vesi, johon mentiin ravilla. Siinä olikin vettä polviin asti mutta tolkusti meni.

Loppuun vielä hölköteltiin ravissa ympäriinsä. Nyt Voitto rupesi olemaan vähän ryhdikkäämpi. Ei se kyllä missään välissä ollut yhtään raskas edestä. Lopuksi vielä loppukeskustelut ja pitkät pätkät käyntiä.

Tuntui siltä että oltiin ikuisuus selässä. Vähän yllätti kun lopulta mittari sanoi että rahtua vajaa tunti. Hyvin toimi aikatunnelointi täälläkin.

Oli kivaa, ihan sopivan jännää mutta kuitenkin tarpeeksi helppoa ja mukavaa. Lähden mieluusti toistekin.

Epäedustava GoPro-muotokuva ratsuni parrasta.

Ongelmia:
alashypyt
kuski ei ollut ihan kaikissa hypyissä tyylillä mukana
hepan pitkä harja meni välillä ohjien kanssa solmuun

Parannusta:
istuntani oli kuulemma juuri sellainen kuin piti
perustolkku ratsu
kaikki muut esteet menivät kerrasta paitsi alashypyt
tallilla oli oikein mukavaa ja avuliasta porukkaa

GoPro-taltioinnit hypyistä:

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora