Nollilla viivan alle kotikisoissa

Keskiviikkona eli vappupäivänä Tallinmäellä oli kotikisat. Esteitä 1-tasolla. Lähes koko päivän satoi vettä ja keli oli vain muutaman asteen plussalla. Onneksi pakkasin taas metodilla "kaikki vaatteet". Silti rainlegsit unohtuivat.

Hemppa meni toisella kuskilla 70 cm alle, joten sain mennä vain yhden luokan. 90 cm siis. Kisat alkoivat kympiltä ja meidän luokkamme puoli kuuden aikoihin. Välissä Hemppa ehti olla pitkään tallissa. Lopulta välistä napattiin edellisestä luokasta yksi verkkaryhmä pois, joten minulle tuli taas kiire. Luulin olevani ihan hyvissä ajoin mutten ollut. Alkukävelyt jäivät taas vähän lyhyiksi. Onneksi sade taukosi meidän luokkamme ajaksi.

Ratapiirros.

Verkassa venytin alkukäyntejä aloittamalla esteiden esittelyllä. Muutamaa ensimmäistä jopa vähän jännitti. Ihan tavallisia portteja ja lankkuja oli käytössä useammassa esteessä.

Ravissa Hemppa tuntui alkuun aika kamalalta. Pitkä, hidas ja vino. Onneksi parani suht nopeasti. Mutta saihan siinä herätellä. Vasemmassa kierroksessa loikkasi useamman kerran pitkällä sivulla vähän sisään samassa kohdassa, mitä lie katseli. Se onneksi loppui toistoilla.

Laukassa piti herättää ihan tosissaan. Ensimmäinen pikkuhyppy oli huono, joten tultiin se uudestaan. Nyt sujuvammin. Kun este nousi kasikymppiin niin Hemppa ei ollutkaan tarpeeksi pohkeen edessä ja taisin usuttaa vielä estettä kohti. Ei hypännyt. Paikka olisi mielestäni ollut ihan hyvä. Kumautin pohkeilla heti esteen edessä että tämä ei ole ok. Mutta en hätääntynyt koska kiellolle oli ihan selkeä syy ja tiesin miten se korjataan. Parempi laukka päälle. Sitten vielä vähän laukkaa ja lyhyemmäksi. Sekä rauhassa esteen odotus. 80 cm näppärästi yli ja ysikymppiin sama juttu. Kerta riitti molempiin.

Okserille tuli lyhyehkö suoristus esteiden välistä. Tultiinkohan se 2 vai 3 kertaa. Ihan ok joka kerta. Sitten vielä vähän työstöä laukassa ja ravissa. Vähän kuten edellistäkin kuskia neuvottiin. Minä sain vähemmän ohjeita mutta tänään tiesin tarkkaan muutenkin mitä pitää tehdä.

Meidän lähtövuoromme oli verkkaryhmän neljäntenä. Yritin vähän pitää Hemppaa suoritusten väleissä liikkeellä mutta vähäiseksi jäi. Edellisen lopettaessa heti raviin ja liikkeelle. Ehdin ravata hetken ennen lähtöä. Sitten laukka päälle, kunnon spurtti pitkälle sivulle, kiinni ja päätyyn ympyrä. Ympyrällä Hemppa rupesi ajattelemaan itse eteen. Hyvä!

Radalla ei ollut mitään ihmeellisyyksiä. Olin katsonut muiden suorituksia sen verran että linjojen askelmääristä oli ajatusta. Viisi ja viisi suorille. Tämä oli hyvä tietää etukäteen, sillä molemmille piti vähän pidättää ettei tullut 4,5. Fiksuja oikoreittejä ei ollut tarjolla, joten napakat käännökset päädyissä. Viimeisen välin menin suosiolla uran kautta. Viimeiselle paikka tuli pohjaan ja Hemppa hieman protestoi sitä maalilinjan jälkeen. Ei kuitenkaan hipaisuja esteisiin enkä huomannut vääriä laukkojakaan. Tosin tänään tuntui tavallista työläämmältä enkä muistanut hengittää tavalliseen tapaani. Olin radan jälkeen aika hengästynyt.

Anne videoi ratamme:


Käytiin kävelemässä autotiellä kaverin kanssa kun viimeinen verkkaryhmä meni radalle. Joko käveltiin todella hitaasti tai verkkasivat nopeasti, sillä luokka oli lähes ohi kun päästiin takaisin. Jäätiin Hempan kanssa lopulta kolmansiksi kun kaksi palkittiin. Kakkosesta jäätiin noin sekunnilla. Olin silti oikein tyytyväinen vaikka jäätiinkin ilman ruusuketta.