maanantai 5. joulukuuta 2016

Kotoisaa suomipojan kanssa

Estetunnille meitä tuli vain 3 ratsukkoa kuten yleensäkin. Ratsukseni sain hieman yllättäen Pikun. Tätä pohjustettiin sillä että ruuna saatetaan myydä. Sille oli vähän vahingossa löytynyt oikein hyvä ostaja, joka vielä tykkäsikin siitä. Kropekin jälkeen oli ihanaa päästä Pikun selkään.

Tänään olikin sitten suuremmat onnistumispaineet kun viimeksi Piku oli niin hyvä. Ei se tänään ihan ohjat keräämällä pyöristynyt ja oli selvästi hitaampi. Suht vaivatonta sen kanssa työskentely kuitenkin oli. Opesta jäi semmoinen olo että olisi halunnut meiltä vähän enemmän tehoja mutta kun ei sanonut suoraan niin en osannut lukea ajatuksia. Kivan helpolta tuntui ja sillä mentiin.

Käynnissä ja ravissa ylitettiin puomeja ja kavaletteja. Kolistella ei saanut ja Pikulla varsinkin takasten nostelu kunnolla yli asti oli haastavaa. Laukassa piti mennä reippaasti eteen. Piku ei tänään herännyt omaan kiitoon vaan piti kirittää. Kaukaa yli venymisestä tuli kiitosta opelta. Laukan säätely puomeille oli heikompaa ja tuntui siltä että pudottaa herkästi raviin jos pidätän välissä. Vähän arasti kokeilinkaan.

Puomi- ja kavalettitehtäviä tultiin molemmista suunnista melko pitkään aluksi. Me kelvollisesta hienoon vaikka omasta mielestäni suoritettiin melko tasaisesti.

Lopputunti tultiin kavalettien ja pystyn linjaa molemmista suunnista. Kuvittelin alkuun että välit ovat yhtä pitkät. Ei ne olleet. Valopäädyn välin sai hurautettua kahdella tai kolmella, toiseen meni 3 tai 4. Muutaman kierroksen jälkeen tajusin kuinka välit kannattaa ratsastaa. Tasaisuudesta tuli kiitosta. Kulmien kanttaamisesta ei. Omaan heilumiseen ei kiinnitetty huomiota. Kunnolla tehtävän jälkeen aidalle asti pääseminen aiheutti meille ravia. Kaikkea ei näemmä voinut saada.

Lopuksi pystyn ympärille tuli vielä yhdet kavaletit. Yllätävän siististi suoritettiin edelleen ja pysyin suht tasapainossa kyydissä. Läpi tunnin valuttiin tehtävällä (varsinkin pystyllä) ulkolaitaan mutta siitä ei kommentoitu. Pysty oli korkeimmillaan 90 sentin tuntumassa. Tokavikalla kierroksella kopsautettiin. Jollain kierroksella pudotettiin koko pysty. Vika kierros tultiin kuitenkin kaikista ilmavasti yli. Siistiin oli hyvä lopettaa.

Ongelmia:
takasten nostaminen
aika paljon kopisi tunnin aikana
kavaleteille useampi osuma, pysty putosi kerran
piti pyytää eteen
kanttailu kulmissa
ulkoreunaan valuminen

Parannusta:
sain juonesta kiinni ja opin miten tehtävä kannattaa ratsastaa
Piku loikki välillä rohkeasti kaukaa
viimeinen kierros puomeihin koskematta (90 cm)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora