Sunnuntaista tuli maastopäivä. Seuraa ei yrityksistä huolimatta löytynyt mukaan. Minä ja Jussi lähdettiin siis keskenämme. Pakkasta -10°C ja kaunis auringonpaiste. Edellisen reissun tapaan Jussilla oli kiire. Käynnissä kiihdytteli ja yritti rikkoa raviin. Kun lopulta ravattiin niin ehdotteli laukkaa. Ja kun annoin laukata niin kolmessa sekunnissa ruuna oli vaihtanut turbovaihteen päälle. Vähän olin huolissani sekä pohjista että jarruista. Pysyttiin kuitenkin pystyssä ja jarrutkin löytyi aina lopulta.
Mentiin tien laitoja pitkin peruslenkki. Muutamia autoja tuli vastaan, pari polkupyörää ja kolme peuraa. Eipä Jussi niistä välittänyt. Tohotti vaan menemään. Käyntivauhti poispäin tallilta oli päälle 7 km/h ja takaisinpäin pystyi kävelemään jopa 10 km/h. Yleensä siinä vaiheessa rupesi tulemaan ravirikkoja. Laukkaspurtin huiput oli 55,3 km/h. Jep, aika hurjasti. Ja joka pätkällä kun annoin Jussin mennä niin ruuna kiihtyi kiitoon. Ei todellakaan tarvinnut pyytää eteen. Rauhalliseksi aikomani ravipätkätkin rikkoi aina lopulta laukalle eikä olisi malttanut hidastaa. Enkä viitsinyt reuhtoa vauhtia pois vaan hidastin nätisti pyytämällä mikäli mitään tilanteita ei ollut. Kaarteisiin ja risteyksiin ei tietenkään rynnätty täysiä.
Loppumatkalle otettiin pitkät pätkät käyntiä. Heppa tohisi itsensä hikeen eikä saanut sitä käynnissä laskettua. Lopulta käännyttiin takaisin tallia kohti kun kuskin iholle rupesi hiipimään vilu. Noin tunti ja vartti oltiin reissussa. Jospa Jussi sai pahimpia virtojaan purettua ja muisti nauttia menosta.
Ongelmia:
Jussi ei olisi malttanut kulkea rauhassa
välillä hidastaessa turpa nousi taivaisiin
vasen jalustin nitkui epäilyttävästi
Parannusta:
heppa ei välittänyt muusta liikenteestä
jarrut löytyi aina lopulta
ei ollut liukasta
kivan tasaista menoa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora