maanantai 26. joulukuuta 2016

Kadonneen motivaation yllätysilmestys

Maanantaina tallille mennessä näin miten Hoo oli hoitajansa kanssa tunnilla. Olisinpa minä saanut mennä sillä! Hevosjaossa sain ihan väärän kimon: Kropekin taas. Hoitaessa oli oma symppis itsensä mutta taas aikamoinen ruopattava. Keli oli pari astetta plussalla ja ratsukoita tunnilla kivasti vain 3.

Käynnissä Kropek toimi ihan hyvin. Mitä nyt välillä kiemurteli. Alkutunnin toivoin vaan että olisipa kello jo tasan ja tämä loppuisi. Motivaatio siis aivan huippukuosissa. Mietin kovasti että oikeastiko olisin mieluummin taluttamassa kuin ratsailla enkä saanut tähän selvyyttä. Tehtiin siirtymiä ja voltteja. Ravissa heppa hölkötteli menemään ja kuskia ei vain jaksanut kiinnostaa. Suokit oli hitaita ja meidän piti volttailla enemmän. Eihän me aina irrottu uralta siellä missä piti.

Laukat otettiin meluvallin puolen pitkälle sivulle. Minun piti nostaa kulman jälkeen suoralla hevosella. Eka nosto otettiin käynnistä enkä meinannut saada laukkaa millään. Ravissa hipsuttelin raipalla ja Kropek vastasi pukilla. Vähän veti päätä alas ja sitten nakkasi perää ilmaan. Opekin hämmästeli että ensimmäinen kerta kun näki Kropekin pukittavan. Päästiin kuitenkin laukkaan ja pysyin helposti kyydissä kun enempää loikkia ei tullut. Seuraava nosto saatiin ottaa kulmasta ja sitten taas suoralla. Kummasti suoralla tuli aina ensin vasen tai ei laukkaa ollenkaan. Ehdin kuitenkin korjata. Vasta ylimääräisellä sakkokierroksella nousi oikea laukka heti pitkän sivun alusta.

Vasen kierros oli helppo homma ja laukka nousi joka kerta oikein. Opekin kehui miten istun hyvin (sekä laukassa että ravissa). Enkä joutunut raippakidutukseen (raippa selän taakse) toisin kuin muut kuskit. Ihan hyvä, sillä Kropek otti vielä tarhaan menevästä Hoosta tuijottelun jälkeen sivupoistumisen enkä tiedä kuinka hyvin kyydissä olisi pysynyt kädet tiukottuna aloilleen. Vapain käsin pysyin tässäkin liikkeessä hyvin mukana.

Alkutunnin ravit kevensin, jossain vaiheessa istuin alas. Vasemman kierroksen laukkojen kohdalla homma rupesi käymään mielekkääksi. Tehtiin sitten vielä ravista käyntipätkiä ja pysähdyksiä. Ruuna malttoi pysähtyä suoraan, seistä aloillaan ja pysähdyksissä jopa tasaantui tuntumalle! Vautsi! Alkuun vähän makoili kädellä ravissa pysähdysten jälkeen. Yritin keventää edestä. Toiseen suuntaan (vasen) tehtiin ravi-seis-ravi ja ne meni todella mallikkaasti. Näiden jälkeen ravikin meni pyöreäksi ja letkeäksi. Välillä piti vähän herätellä eteen. Mutta taipui kulmissa ja kääntyi volteille. Myös pidemmällä ohjalla.

Lopputunnin asenteeni oli sellainen, jolla pitäisi aina lähteä liikkeelle. Alkutunnin murjotin etten tykkäisi Kropekista vaikka se menisi kuinka hyvin. Lopputunnista en edelleenkään ollut siihen suuresti rakastunut mutta onhan ratsastus paljon kivempaa kun menee hyvin! Ehkä tarvitsisin Kropekini tiiviinä kuureina ja sitten pitkät ajat ilman?

Ongelmia:
(vain) kerran alkuraveissa ravisteli päätä
pukki
sivusäikky
loiva tuijottelu ja hidastelut samassa
oikea laukka nousi vääränä

Parannusta:
vasen laukka nousi siististi
pysähdykset tänään yllättävän hyvin
lopuksi ravi tasoittui hyväksi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora