Maanantaina sain koulutunnille Sokerin. Tämän vaihtoehdon olin ihan unohtanut vaikka se olikin nyt itsestäänselvää. Haaveilin jo Harmoniasta. Sokeri oli jo edellisellä tunnilla hommissa ja ehdin harjata Pikun valmiiksi. Pakkasta oli -7°C ja ratsukoita tunnilla 4.
Aloitin topattuna ja alkuverkkojen aikana piti luopua ensin toppaliivistä, sitten talvihanskoista. Hanskojen vaihtaminen helpotti hirveästi, sillä ohjat valui talvihanskoissa. Yritin tänään pitää Sokerin alusta asti lyhyempänä ja nyt yritti makoilla ohjilla enemmän.
Tänään ei pahemmin otettu käyntiä alle vaan aloitettiin melko pian ravissa. Toisella pitkällä sivulla ravattiin puomin yli ja tehtiin siitä toisen puomin yli voltti. Melko pieni vieläpä. Kolme puomin ylitystä kierroksella siis. Sokerista huomasi kolistelulla heti mikäli unohdin tehdä puolipidätteen, se ei mennyt läpi, käänsin liikaa sisäohjasta vetämällä tai ylipäänsä käänsin jo puomin päällä. Tuskaista. Hinkuteltiin tätä volttia lähes koko tunti. Päästiin onneksi välillä koskemattakin yli. Yleensä virhe tuli viimeisestä takasesta kun kuvittelin että ollaan jo yli. Taipuminen oli heikohkoa.
Kun ohjeeksi tuli mennä harjoitusravia, sain luvan nostaa jalustimet kaulalle. Helpotti kovasti. Mitään kovin kummia ei tehty. Ylitettiin puomeja voltilla, muutamia siirtymiä käyntiin, seis ja takaisin raviin. Myöhemmin myös laukkaa pitkälle sivulle. Sokeri nosti laukat innolla ja eteni hyvin. Harmi vaan että vasta jälkimmäiseen kierrokseen ehkä neljännellä kerralla tuli sanomista että ratsu on liian pitkä. Paranihan se kun otin ulko-ohjan paremmin käteen. Olisinpa tajunnut tämän itse! Isoja ympyröitä olisi saanut laukassa tehdä mutta koska kenttä oli keskeltä liukkaampi eikä me ihan priimatasapainossa niin päätin mennä vain suoraan.
Loppuraveihin otettiin jalustimet takaisin eikä homma mennyt niin höpöksi kun pelkäsin. Ihan asiallista menoa. Eikä Sokeri yrittänyt roikkua niin matalalla kuin yleensä. Lopuksi tehtiin vielä pysähdyksiä ja niissä jäi edestä raskaaksi. Olisin halunnut myödätä enemmän mutta open mielestä se ei ollut hyvä idea. Piti pitää tuntuma ja liikuttaa ohjia jos meinasi painaa. Lopuksi yksi mahdollinen syy löytyi siitä että unohdin pohkeeni pysähdyksissä irti. Vähän jurppi kuulla tämä viimeisellä minuutilla enkä päässyt enää yrittämään korjaamista. Hetkeksi veti tunnelmat aika matalaksi mutta onneksi toivuin tästä nopeasti kun ajatukset siirtyi muualle.
Sokeri jatkoi esteille eli kolmas tunti sille putkeen. Tamma oli sangen läpimärkä. Jotain oli siis tehty mutta onhan sillä turkkiakin.
Ongelmia:
kolisteltiin volteilla aika paljon
laukassa pääsi venähtämään pitkäksi
pysähdyksissä jäi painamaan kädelle kun unohdin pohkeet irti
harmitti etten päässyt korjaamaan pysähdyksiä
Parannusta:
eteni ihan ok
nosti laukat innolla
laukka oli reipasta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora