Sunnuntaina oli Tallinmäen avajaiset Isolassa. Tämän jälkeen pääsin itsenäisesti Hemppailemaan. Samalla tuli testattua maneesin uusi kuitupohja.
Hemppa tuli tarhasta kiltisti mutta karsinassa tuntui tavallista hyörivämmältä. Maneesissa alkuun nyki ohjia vaikken ollut edes selässä eikä olisi halunnut seistä aloillaan. Alkuun vähän kyttäili ihmisistä tulevia ääniä.
Anne ratsasti uutta suokkia samalla. Meitä oli vain 2 ratsukkoa, joten maneesissa oli hyvin tilaa. Kaisa kuvasi ja kommentoi. Annekin lopuksi. Hemppa liikkui ravissa ihan mukavasti eteen mutta oikeassa kierroksessa oli tosi jäykkä enkä saanut sitä kunnolla taipumaan sisäpohkeen ympäri. Hyviä huomautuksia tuli tasaisesta ulko-ohjasta ja lavan hallinnasta. Leviäviä käsiäkin piti vahtia.
Laukassa Hemppa vähän hitaili ympyrällä. Kun pyysin muutamat pitkät sivut eteen niin kivasti liikkui. Yhä se viimeinen oma täysiäampaisukipinä puuttui mutta ihan hyvä se oli näinkin. Kommenttia tuli ettei saa päästää pitkäksi.
Huilien jälkeen tehtiin toiveesta väistöjä. Sanoisin taas että enemmän minun kuin hevosen ongelmia. Käynnissä jotenkuten. Ravissa väisti paremmin vasemmalle eli oikeaa pohjetta. Lopulta sain raipan että oikeallekin mennessä perä seuraisi mukana. Parhaimmillaan tuli oikein kivoja pätkiä. Yleensä vasta lävistäjän loppuun. Yksi osasyy oli varmasti istuntani, jonka sain asettumaan oikeinpäin vasta lopussa. Nousevista kantapäistä tuli noottia.
Ravissa tein temponmuutoksia. Hyvin Hemppa säätyi. Lyhyt ravi tuntui kivan energiseltä mutta kommentti maasta oli että näyttää löysältä. Höh. Eteen venytti hyvin, yritin olla päästämättä pitkäksi.
Lopuksi laukkasin vielä hetken oikeaan kierrokseen. Yritin pitää ulko-ohjan tuntumalla. Hyvältä tuntui ja nyt ruuna malttoi taipuakin paremmin.
Loppuhölkässä tuntui vihdoin hyvältä myös oikeaan kierrokseen. Olisi ollut kiva saada tästä jotain kommenttia mutta apuopet katosivat talliin. Yritin pitää ohjat asiallisen mittaisina vielä loppuravissa. Yleensä kun ruuna ei ainakaan liian lyhyenä koskaan mene.
Nyt kun meiltä ensimmäistä kertaa ruvettiin vaatimaan jotain niin ei mentykään enää ihan pelkkää hattararatsastusta. Toisaalta meille tekee varmasti hyvää siirtyä mukavuusalueen ulkopuolelle ja pikkuhiljaa laajentaa sitä. Itse kun ei aina tajua jos joku ei sujukaan. Taidan tuijotella Hemppaa yhä rakkauslasien läpi.
Ongelmia:
karsinassa vähän häslä
alkuun nyki ohjia eikä halunnut seistä
väistöt
Parannusta:
liikkui pohkeista eteen
rupesi taipumaan oikeallekin
Kamerankäyttäjä oli innokas ja editoija vähän laiska:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora