Tiistaina oli taas kouluratsastuksen vuoro Heponiityssä. Kaksi edellistä kertaa jätin väliin koska kouluradan ratsastus ei sytyttänyt. Listalla pääsi spontaani "jes!". Ratsukseni oli merkattu taas Kerttu. Kivaa! Tamma oli valmiiksi tunnilla, joten ehdin hetken katsella 8 ratsukon menoa maneesissa.
Käveltiin suht pitkät alkukäynnit ja hommat aloitettiin taas keskiympyrällä taivuttaen. Ennen kun sain ohjia kerittyä loppuun asti lyhyiksi, tuli opelta jo kommenttia että lyhennä. En vain viitsinyt kerralla nykäistä niitä nysiksi. Käynnissä yritinkin pitää ohjat omaan makuuni lyhyinä. Pienen kankeilun jälkeen Kerttu rupesi taipumaan ja myötäämään. Sama toiseenkin suuntaan. Alkutunnista heppa oli yhteistyöhaluinen. Ja kun taipui käynnissä oikein niin kielikin meni aina hetkittäin sisään suuhun.
Opelta tuli noottia leviävistä käsistäni. Täällä opin taas viemään sisäkättä kaulaan kiinni. Ehkä siitä kumpuaa uusi tapa, jossa käsi karkaa kaulan väärälle puolelle asti?
Otettiin ympyrällä pienet pätkät ravia ja siinä pakka heti levähti. Mielestäni ohjaspituus oli täsmälleen sama mutta ratsu olikin kamalan pitkä. Opin siis että raviin pitää lyhentää ohjia.
Ruvettiin tulemaan yksitellen tehtävää, jossa jatkettiin keskiypyrältä uralle. Kulmassa tehtiin käyntivoltti, lyhyellä sivulla raviin ja seuraavaan kulmaan ravivoltti. Pitkällä sivulla laukkaan ja seuraavan lyhyen sivun keskelle laukkavoltti. Seuraavalla pitkällä sivulla ravin kautta takaisin käyntiin.
Ensimmäinen kierros ei ollut kovin häävi. Ravissa oli jäykkä ja kaatui sisään. Suoralla oli pitkä. Laukat nousi mutta vähän ponnettomasti. Laukkavoltti oli aika alkeisratsastusta. Taipui huonosti, energia puuttui. Laaduton. Ainoa laukkakommentti oli että tamma ei oikein luota käteeni eikä siksi rentoudu. Sainpa voltilla pukinkin mutta syynä taisi olla vahingossa tammaa hipaissut raippa. Otin opikseni ja pidin raipan jatkossa kurissa.
Kysyin lupaa ottaa ravia keskiympyrällä. Pelkkä ravaaminen ei lohduta vaan piti ajatuksella keskittyä vaikeisiin asioihin. Perään esitin kolme laadutonta siirtymistä käynnistä raviin. Taisin jäykistyä itse sillä en huomannut mitä tein niin pahasti pieleen. Ensimmäisestä raviaskeleesta Kerttu nousi ja jännittyi. Piti ajatella siirtymä taivutuksen kautta. Pelkkä jännittyneenä kierrostolkulla ravailu ei kuulemma auta. Tästä seurasi se, etten enää uskaltanut työskennellä ravissa kuin pieniä hetkiä kerrallaan.
Volttikierrokset eivät oleellisesti parantuneet. Käynti oli pääsääntöisesti hyvää, mutta ravissa oli pieniä ongelmia ja laukka oli jolkottelua. Hetkittäin tasoittui ravissakin mutta nopeasti myös nousi tai piteni.
Välikäyntejä ei ollut ja vasempaan kierrokseen Kerttu rupesi viskomaan päätään. Ope sanoi että saattaa kertoa mielipiteensä tuntumastani. Minä arvelin että olisi ollut tauon tarpeessa. Sitä en kyllä sanonut ääneen tai tehnyt asialle mitään. Yritin kehua kun tamma teki oikein. Laukassa pudotteli välillä raville ja ohjasin vähän heikosti. Keskimäärin meni paremmin kun sain rentouduttua. Takakireys ei paranna ratsastusta. Käynnissä hyväksi ja ravisiirtymiä oli ohje keskiympyrälle. Yritin toteuttaa sitä mutta jotenkin jännitin että teen väärin. Vaikka sitäkään ei kuulemma pitänyt pelätä. Alaspäin siirtymät oli vähän töksähtäviä mutta niistä ei tullut sanomista.
Loppuraveissa Kerttu oli alkuun hyvä. Sitten taas pääsi venähtämään pitkäksi enkä jälleen kerran huomannut. Havaitsin kyllä että karkasi pois pyöreästä muodosta mutta liian pitkät ohjat tulivat taas yllätyksenä. On se kumma!
Tuntui että viimeksi meni paljon paremmin. Toisaalta ympyrällä pyöriminen on paljon helpompaa kuin minkä tahansa muun tekeminen, joten ei ihme. Yksi "erittäin hieno" käyntivoltti tehtiin mutta ravissa ja laukassa jäi vielä hirmuisesti parannettavaa.
Ongelmia:
ravi ja laukka
taivutukset ravissa ja laukassa
siirtymät
lopputunnista pään ravistelu
yksi pukki
Parannusta:
käynnissä oli tasainen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora