Iolanta esteille

Maanantaina yllätyin listan luona. Nyt pääsin valitsemaan Limozan kanssa samaan aikaan tulleen Iolantan ja Ressun väliltä. Iolantaa eli Lolaa eli Sukkista en ollut nähnyt liikkeessä kuin kerran aiemmin. Houkutti kovasti mutta samalla itseluottamus ei taas viime maanantain jäljiltä ollut huipussaan. Pohdin myös että oikeasti olen Ressulle liian iso hyppyhommiin. Uteliaisuus voitti. Muotoilin asian päässäni niin että jos ei olisi mitään onnistumisen edellytyksiä niin ei tätä tammaa mulle edes annettaisi. Toki olin sanonut että olisi kiva päästä se kokeilemaan ennen kuin se myydään mutta ajattelin koulutuntia.

Tamma tuli tarhasta kutsumalla luo ja hoitaessa oli kiltisti. Pintelit etusiin. Ei raippaa eikä kannuksia. On kuulemma reipas ja niin tosiaan olikin. Heti alkutunnista oli suuria vaikeuksia saada pidätteitä läpi tai tammaa odottamaan yhtään. Tajusin kyllä että vetäminen ei luultavasti auta mutta ei tuntunut auttavan mikään muukaan. Ravissa mentiin tosi lujaa, laukassa vielä lujempaa ja nosti kumpaankin kierrokseen vääriä. Käyntiin himmailu ei ollut mikään muutaman askeleen juttu vaan vaati pidempää pyörimistä ympyrällä. Ajattelin että hypyistä ei tule yhtään mitään kun hallintaa ei ollut sileälläkään. En saanut rauhallista laukkaa nousemaan ja vauhtilaukan hidastaminen oli vaikeaa.

Aloitettiin ravissa ristikolla ja yllättäen se menikin ihan hyvin eikä sännätty minnekään. Varmistelin jopa vähän liikaa. Samoin toinen ja kolmaskin hyppy sujuivat hyvin. Jopas. Laukassakin tuntui hyppääminen sujuvan paremmin kuin pelkkä sileällä ratsastus. Sain vielä alkutunnista käännettyä laukassa ristikon jälkeen mutta myöhemmin kääntöongelmat lisääntyivät.

Hypättiin myös okseria. Siinä suurin ongelma oli esteelle pääsy. Käännöksessä tamma hermostui, nosti päänsä ja ravisteli sitä. Taisin jäädä liikaa kiinni ohjiin. Enkä osannut korjata. Vaikka sain linjattua esteelle niin silti saatettiin seilata reunaan. Joka kerta tamma kuitenkin hyppäsi vaikka meinattiin mennä tolpistakin yli. Eikä pysytty missään maltillisissa korkeuksissa vaan okseri nousi heti alkutunnista ainakin ysikymppiin. Vaikka välillä ponkaisinkin hypyissä korkealle niin aina laskeutuessa tamma oli hyvin alla.

Tultiin myös linjaa ristikolta sarjalle. Mahduttiin väliin vaikka pidätteet ei välillä menneetkään läpi. Hankaluuksia oli kentän takalaidalla olleelle pystylle. Laukkaa nostaessa tulikin vauhtilaukkaa enkä saanut hidastettua. Mentiin useamman kerran ohi, joko siksi että käänsin ohi tai siksi että valuttiin lapa edellä aidalle. Liian lujasta vauhdista ei huvittanut hypätä. Vedettiin siis holtittomasti ympäri kenttää, opekin turhautui. Lopulta osuttiin esteelle mutta hyppy oli aika laaka. Saattoi jopa pudota. Jotain ainakin pudotettiin tunnin aikana.

Päivän ensimmäinen rata jäi meiltä välistä. Ei ihan selvinnyt miksei meitä päästetty hyppäämään sitä. Oliko se meille liian haastava vai tarvitsiko hepo levähdystaukoa? Vähän pelkäsin jo että meidät rankattiin niin toivottomiksi ettemme saa enempää hyppyjä. Tämä pelko oli onneksi väärä.

Hypättiin seuraava radanpätkä. Paikoin vähän lujaa muttei kuitenkaan ihan holtittomasti. Vaikein kohta oli tiukka käännös kulmasta lävistäjän linjalle, jossa oli sarja ja pysty. Ekalla kerralla kääntyminen meni lapa edellä pitkäksi ja juostiin ohi. Jotenkin sain kuitenkin seuraavalla yrityksellä korjattua ja päästiin jatkamaan. Jotain saatettiin taas pudottaa mutta selvittiin loppuun asti. Tähän olin itse aika tyytyväinen. Joukossa oli pari oikein kivaa hyppyä.

Lopuksi tultiin vielä okseria yksittäin. Kääntymisessä oli edelleen ongelmia ja ne paheni kun seuraavan tunnin ratsukot tuli lähistölle. Jännityin niistä lisää ja kertaalleen meinattiinkin juosta Rozesta yli kun ratti meni rikki. Taidettiin kyllä välissä saada muutama onnistunutkin ylitys. Kerta toisensa jälkeen kaaduttiin linjalta lapa edellä ulos pää taivaissa ravistellen. Lopulta en keksinyt muuta keinoa kuin tulla kaarre ravissa vaikka ope taisi olla asiasta eri mieltä. Ei voi noin isoille esteille (90+ cm?) kuulemma enää lähestyä ravissa. Ehdittiin me toki pari laukka-askeltakin ottaa ennen hyppyä. Ei tyylipuhdasta mutta eräänlainen ratkaisu ongelmaan.

Loppuraveissa ei keljuttanut yhtään. Vähän ihmettelin sitä kun jäin kokonaan ilman loppupalautetta ja tuntikaverille kommentoitiin munkin ratsuni ominaisuudet (selkään voi laittaa mitä tahansa ja silti hyppää). Keljutukset tuli myöhemmin kun sain kommentteja miten meidän kaatumista pelättiin koska vein taas kättä harjan yli väärälle puolelle. Kovin mieluusti kuulisin kaikki tuollaiset kommentit jo silloin kun olen ratsailla. Ja tosiaan niin monesti jankutettuina että menee tajuntaan asti.

Tunnin keskisyke oli 145 mutta eipä se kovin kevyeltä tuntunutkaan. Koulutunti Iolantalla pohjille olisi lohduttanut ihan hirveästi. Olisi ollut jotain hajua säätimistä.

Aurinko laski tänään jo neljältä, joten hämärä laski sangen pian.

Tamman myyntivideo (myyty tammikuussa 2016): https://www.youtube.com/watch?v=jsTaJI3v6ws&feature=youtu.be

Ongelmia:
jarrut hukassa
kääntäminen
oikean laukan nosto

Parannusta:
ei kieltoja
pysyin kyydissä
ei pelottanut
ei tuijotellut mitään