11 puomia

Tänään hevosjako toi alleni pitkästä aikaa Lidan, jee! Sain ennakkovaroituksen että on ollut pahalla tuulella satuloidessa. Mulle ei korvaansa lotkauttanut. Maneesissa vähän luimi kun kiristin satulavyötä. Opena oli viimeviikkoinen sijainen ja tänään aiheena puomeja.

Alkuverkassa aloitettiin käyntiväistöillä. Uralta sisään ja takaisin ihan ok, takaosan siirto uran sisälle taas hankalaa. Ravissa meinasi olla alkuun tuskaista mutta kun vaadin vain vähän kerrallaan niin nehän lähti aika kivasti eikä edes jännittynyt. Loiviahan ne oli mutta väistöjä kuitenkin. Ravi olisi voinut olla energisempää.

Laukassa mentiin pitkät pätkät kumpaankin suuntaan. Pudotteli herkästi raville jos yritin ottaa kiinni. Kivasti heräteltiin ratsut eteen. Kehuin aina kun Lida vastasi pohkeeseen ja lähti. Kyllä sieltä ihan asiallinen vauhti löytyi (ainakin maneesiin) mutta silti sai enemmän pyytää kuin nauttia maisemista. Ja yhä vaan pudotti raville jos yritin rauhoittaa. Uudet laukat nousi pääosin hyvin. Loppuun yritettiin vielä voltilla ratsastaa laukkaa eteen ja kääntää ulkoavuilla. Lida ei oikein herännyt tähän.

Verkkailuun meni tänäänkin reilu 40 minuuttia. Kiva että on 1,5 tuntia aikaa.

Sitten aloitettiin puomeilla. Niitä oli pitkällä sivulla ja kulman (kaarteen) yli lyhyelle sivulle 11 peräkkäin. Luulin että tultaisiin ravissa mutta ne olikin laukkapuomit. Lida hoiti suoristumisen linjalle hienosti. Mulle vaikeinta oli osua ekalle puomille. Tultiin kuitenkin kivan tasaisesti ja pääosin jopa kolistelematta. Piti kuitenkin olla hereillä jos tamma venyi tai ajatteli ravia. Osasin reagoida. Tajusin myös herätellä tamman liikkeelle ennen tehtävää että pääsin ottamaan vähän kiinni ja vain odottamaan. Kiva oma imu Lidalla onneksi oli.

Muutaman kierroksen jälkeen nostettiin jalustimet ylös ja sitten nostettiin muutamia puomeja ensin toisesta päästä, sitten molemmista. Korkeimmillaan siellä oli pari n. 40 cm pystyä välissä puolikkaiden kavalettien lisäksi. Meillä meni ilman jalustimia odotetusti paremmin kun en päässyt yliseisontaan hypyissä. Yhä siistiä. Sitten puomivälejä venytettiin. Yhä tultiin hyvin. Toiseen venytykseen tultiin ensin hieman liian pienellä laukalla sisään ja sitten kasvatinkin jo liian pitkäksi. Havahduttaminen jäi tekemättä eikä tamma ollut pohkeen edessä. Kaatui tehtävälle sisäpohjetta vastaan eikä suoristunut. Ei osuttu ekalle ja pudotti raville. Pari kolme ekaa meni raviräpellyksessä. Sakkokierroksella sama. Olikohan 3 kierrosta kun yhtäkkiä sohittiin miten sattuu. Taisi omat pasmat mennä sekaisin ja unohdin ratsastaa lopputehtävällä. En edes tajunnut että oltiin siellä liian pitkinä. Lopuksi tuli kuitenkin tarpeeksi hyvä suoritus.

Loppuraveissa Lida taas meinasi hitailla. Kevyen ravin jälkeen harjoitusravissa oli kamala istua lyhyillä jalustimilla. Tammakin jännittyi pitkäksi. Ottipa kevennellessä yhden säikyn takaovelta ja spurttasi laukkaan. Riemastuin että nythän tämä liikkuu. Nopsaa tasoittui eikä tuijotellut enempiä.

Taisin vähän angstata opelle lopun hutilointia. Ope oli ihanan positiivinen. "Luota itseesi. Elä hetkessä. Hyvin sä ratsastat." Tarttisin näemmä tommosta pään taputtelua enemmänkin. Lohdutti kovasti.

Ongelmia:
hitaus
kuskin säätöongelmat

Parannusta:
Lida on vaan niin symppis
tasainen tehtävillä
ilman jalustimia oli tosi helppo olla