Vaikeustason nostoa

Maanantain koulutunnille toteutui salainen toiveeni ja sain taas mennä Iolantalla. Tarhasta tuli oikein kiltisti mukaan. Taas tamma piti varustaa eri paikassa ja hetken se hyöri ennen kuin tasoittui. Satulavyön kanssa hääräämisestä ei tykännyt kun louskautti. En tiedä yrittikö purra mutta säikähti ainakin ärähdystäni. Siinä vaiheessa vyö ei ollut vielä edes tiukalla vaan superlöysä. Open suosituksesta laitoin myös gramaanit vaikka huoletti että tamma joko jännittyy niistä tai kulkee entistä pahemmassa ylinyökyssä.

Kentällä pääsin helposti kyytiin ja tamma seisoi aloillaan. Ratsukoita oli tunnilla vain 3. Keli pakastui ja miinusasteita oli jo useampi. Lähempänä viittä. Kentästä pidettiin yhä vain etupuoli käytössä.

Alkuverkassa ravattiin loivaa kiemuraa ja volttia. Meni oikein kivasti. Gramaaneja piti lyhentää useampaan otteeseen. Tuntui etten keskittynyt pitämään käsiäni yhtä elävinä apuohjan kanssa. Tamma nimittäin hetkittäin nousi ja nyppäsi gramaania vasten. Kokeiltiin myös istua harjoitusravissa. Itse istumisessa ei ollut ongelmaa (paitsi että olin tavalliseen tapaani vinossa vasen hartia alempana) mutta ratsu lähti kiihtymään. Ohjilla vetäminen ei hidastanut, joten huijasin keventämällä. Eihän siitä pitkän ajan ratkaisuja tullut mutta hetken päästä saatoin kokeilla harjoitusravia uudestaan.

Tänään tehtävänä oli pohkeenväistöt. En etukäteen arvannut kuinka vaikeaa se voisi olla mutta nopeasti se selvisi. Väistettiin käynnissä siksak uralta sisään ja takaisin. Ensin oikealle eli vasenta jalkaa väistäen. Väistöä ei alkuun tullut ja Iolanta pitkine jalkoineen oli jo kävellyt toiseen päähän kun rupesin saamaan lapaa haltuun. Välillä sain pyydettyä pari askelta väistöä ja väistikin hyvin. Vaan sitten en saanut väistöä loppumaan ja useamman kerran vyöryttiin tötteröiden yli. Toinen suunta eli takaisin uralle oli vielä vaikeampi. Tamma ei tajunnut mitä halusin ja rupesi jämähtelemään aloilleen. Siinä ei meinanneet pohkeetkaan auttaa. Vaan paljon parempi tuo jämähtely oli kuin muunlainen protestointi.

Toiseen kierrokseen yritin ties millä tekniikoilla. Vasta kun rupesin saamaan painoapujani haltuun niin saatiin yksi tunnistettava kierros. Kaksi askelta väistöä sisään. Suoristus kaikessa rauhassa. Kaksi askelta takaisin uralle. Tietysti juuri tätä ope ei nähnyt. Sitten kuvittelin jo osaavani ja seuraavalla kierroksella pullahdeltiin ja jämähdeltiin taas. Voi voi. Muut sivut ravattiin. Muut sai laukata mutta oltiin open kanssa samaa mieltä että meidän ei ehkä vielä kannata. Oma syyni laukkaamattomuuteen oli se, että sitten ainakaan väistöistä ei tulisi yhtään mitään.

Lopuksi laukattiin kertaalleen osastossa vuorotellen kaverin häntään. Vaan meni meillä tässäkin ihan vähintään 4 kierrosta että sain tamman myötälaukkaan. Oikeaa siis yritettiin nostaa ja tarjosi vasenta. Ekalla kerralla hermostui ohjista ja nosti päänsä ylös ja ravisteli sitä. En oikein tiennyt että höllätäkö vai pitää. Eikä laukallekaan päästy ihan heti. Vasen laukka rupesi tulemaan suht sujuvasti ja nopeasti kuunteli pidätteetkin. Tämä parani toistojen myötä vaikka toki sitä oikeaa haettiin. Aika nihkeästi tamma oikealle taipui. Kertaalleen kulma meni pitkäksi ja päädyttiin liukkaalle puolelle. Nopsaa sieltä palattiin omalle puolelle lipsumasta. Lopulta löytyi myös oikea laukka ja siinä saatiin ihan asiallista menoa sen yhden kierroksen verran. Yllättävän hyvin jopa.

Lopuksi vielä ravailua ja voltteja. Tuntui tosi hyvältä eikä kuulemma painunut liian matalaksi vaikka sitä pelkäsinkin. Näyttikin kuulemma hyvältä.

Vaikkei väistöt ja laukannostot mitenkään ihanasti menneet niin silti jäätiin tunnista plussan puolelle. Hyvin opettavaista mulle ja koska harjoittelukappale pysyi pääosin rentona niin tuskin silläkään ihan kamalaa oli. Opekin jaksoi olla positiivisella mielellä. Mainitsin että niin kauan kuin Iolanta on talossa niin ei haittaa yhtään mennä sillä, päinvastoin.

Ongelmia:
väistöt
oikean laukan nosto
oma istunta

Parannusta:
rento ratsu
kuunteli vähän liiankin hyvin