Pikkuluokkien hai

Sunnuntain naapurikisoihin oltiin ilmoittauduttu Jatsin kanssa 80 cm luokkaan. Koska oltiin ainoat tulijat niin ehdotettiin että hypättäiskö 60 - 70 cm. Tämä sopi, eipähän tarvinnut jännittää korkeuksia. Junnut ja sennut hyppäsivät omissa porukoissaan, meidän 2b-luokassa oli 5 ratsukkoa.

Radan kävelin jo tallille tullessa. Kerrankin vähän eri järjestyksessä hypyt mutta aika tutunoloista kuitenkin. Lävistäjiä ja pitkien sivujen linjoja. Ehkä 20 metriä (oikeasti 17?) ja toinen vielä vähän pidempi. Uusintaan suunnittelin muutamat oikoreitit.

Ratapiirros, itse kuvasin.

Jatsi piti käydä metsästämässä tarhasta. Mudasta. Onneksi kengät piti vettä. Hännästä irroitin lähemmäs 100 000 purua ja silti muutama taisi jäädä. Aikataulu oli täydellinen. Säädin satulavyön pihalla ja sitten päästiin maneesiin. Ajattelin että Jatsille tuttu paikka eikä se sitten mitään katsellutkaan.

Liikkui pohkeesta eteen ja kääntyi. Verkkahyppyjä tultiin 5. Testasin myös vinohypyt ja empimättä yli. Kasilla/kahdellatoista oli portti ja sen kävin näyttämässä. Tuomari naureskeli Jatsin ilmeikkyydelle hyväntahtoisesti.

Oma lähtövuoro oli luokassa vikana, joten seistiin ovensuussa katsomassa muiden suorituksia. Jännitti mokoma. Kun oma vuoro koitti oli alla kaksi suht rauhallista tuplanollaa. Jatsi eteni reippaasti mutta hallitusti. Koska muutkin olivat suihkineet lyhyemmän välin neljällä niin toki mekin. Toinen linja jäi viidellä jopa aavistuksen ahtaaksi. Jatsi korjasi myötälaukat oikein hyvin itse. Yksi linja mentiin väärässä laukassa. Yksi vaihto tuli ravin kautta, yksi askeleessa. Muutama kopautus otettiin ja kertaalleen hypättiin vähän hassusti. Mutta aika tasaista menoa.

Perusvaihe päästiin nollilla. Kyllä Jatsi vähän porttia katsoi muttei hidastanut pahasti. Esteiden jälkeen kääntäminen oli aluksi aika seilaamista. Jotenkin sitten unohdin että tuosta piti mennä ja tehtiinkin pitkiä teitä suunnittelemieni oikoreittien sijaan. Viimeisen sitten muistin ja kaikista tiukin reitti sitten esitettiin. Jatsi oli yllättävän hyvin kartalla mitä halusin ja vikastakin päästiin puhtaasti.

Kuvittelin että pitkien reittiemme takia olisi sijoitukset olleet kovan kamppailun takana. Pieleen meni. Meidät kutsuttiin ekana palkintojenjakoon, jee! Toiseksi tulleella Annella oli 10 sekuntia hitaampi aika. Hups. On se Jatsi aika sukkela.

Jatsi ei tahdo poseilla.

Ruusukekuva.

Kiva oli hypätä turvallisella korkeudella hyvän mielen kisat. Meidän ensimmäinen yli 60 cm puhdas rata.


Alekseille jälleen kerran suuret kiitokset kameramiehenä toimimisesta!

Koko sakki koossa. Minä ja Jatsi, Anne ja Jussi, Kaisa ja Elmo.