Lauantain turboheppailu piti sisällään vielä toisen estetunnin Aaltiksella. Olin toivonut Cunamia mutta tämä toive ei toteutunut vaan tuli villi vaihtoehto eli Leijona. Omistajan koulukisaratsu, joka on tällä kaudella kisannut inter I:stä. Kuulemma joskus muinoin on mennyt myös kenttää mutta viime aikoina ei ole juuri hypännyt ja nekin vähät hyvin pieniä.
Tallissa oli ihan fiksusti, mitä nyt satulavyön kiristyksestä yritti peruuttaa kulmaan. Maneesissa oli rauhallinen eikä tuijotellut. Alkuraveissa liikkui ihan asiallisesti. Salakavalan pitkänä tämäkin enkä huomannut. Kalibrointi oli varmasti taas Hempan jäljiltä pielessä. Ope vähän haastoi kokeilemaan laukan lyhentämistä ja niinhän me tuosta vaan pyörähdettiin lähes harjoituspiruettia. Ja kuinka kauniisti siitä siirryttiinkään käyntiin. Toiseen suuntaan en vaatinut ihan tarpeeksi ja käyntikin tuli ravin kautta. Mutta selvisi että ymmärretään toisiamme. Eteenpäin ei lähtenyt yhtä innokkaasti vaan sai käyttää jalkaa.
Esteitä oli maneesissa 4, samoin ratsukoita. Hypyt aloitettiin lävistäjäpystyiltä. Turvallisen pieniltä. Vaan silti ekalla kerralla lähes pysähdyttiin esteen eteen ja kun pyysin niin loikattiin/astuttiin lähes paikaltaan yli. Toinen lävistäjä meni aavistuksen paremmin mutta hypyissä oli aika kamala olla mukana kun hidasti kohti estettä, ponnistuspaikat meni hukkaan ja hypätessä tuijotti turpa puomeissa mistä menee yli. Vaikkei tuntunutkaan kyttäävän. Sakkokierros heti perään ja ope käski ottaa harjasta kiinni. Yritin kyllä mutta oli jotenkin tosi hankalaa ja tuntui että se veti oman käsijarrun päälle. Kaikista mentiin kuitenkin yli. Vaihtoja en hypyissä muistanut ajatella ja vaihdettiin sitten lennosta esteen jälkeen. Se onnistui kivan helposti.
Onneksi meno siitä pikkuhiljaa parani. Okserit eivät saaneet enempää tuijottelua. Esteetkin nousi. Kertaalleen toki hyppäsin jonnekin kolmeen metriin mutta laskeuduin takaisin satulaan ja noin 6 laukan päässä ollut pysty ylitettiin kyllä. Tultiin siis suoria ja kaarevia linjoja. Ratana suora, kaareva, kaareva. Kerran pieninä, kerran vähän isompina ja lopuksi vielä kaksi ekaa linjaa n. 80 cm korkeudessa. Hyvin me niistäkin selvittiin vaikka yhä taidettiin vähän kiemurtaa välissä. Eka linja tuli vielä sakkona ja nyt vihdoin ruuna rupesi vähän imemään esteille. Taidettiin jopa jättää yksi laukka välistä pois.
Aikamoinen alkukankeus tässä kyllä oli. Cunami on niin paljon helpompi! Mutta selvisin ja täällä tällaisesta suorituksesta sai jopa kehuja! Kaikenlaisten loikkijoiden kanssa kyllä nykyään hyppäänkin. Jos olisin etukäteen tiennyt millainen ilmavara-akrobaatti Leijona on niin olisin ehkä jännittänyt enemmän. Nyt olin yllättävän luottavaisin mielin lähes koko tunnin. Kyllähän se avuilla oli. Ja open mukaan niin kiltti että menee kyllä yli kun pyytää. Mutta siltä se tuntui että se piti erikseen ratsastaa jokaisen esteen yli.
Loppuverkassa kulki ihan asiallisesti mutta eteen piti yhä muistuttaa.
Ongelmia:
hyppytyyli
väärät laukat
Parannusta:
lähti sujumaan loppua kohti
laukan säätely
vaihdot sileällä
Kaisa kuvasi meidän menoamme:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora