Jumppaa ja pimeyttä

Maanantain estetunnille en saanutkaan Ressua vaan Sokerin. Ratsukoita oli tunnilla 3. Keli niukasti plussalla ja satoi jo entisestään märälle kentälle. Kengät kastuivat läpi jo siinä vaiheessa kun kasattiin esteitä.

Takareunalle 4 pystyä n. 3 metrin välein. Lävistäjälle yksi pysty ja etureunalle 3 pystyä 3 metrin välein sekä n. 6 metrin päähän okseri. Korkeudet pysyi tänään maltillisina.

Alkuverkassa Sokeri oli vähän kankea. Liikkui kyllä muttei erityisen reippaasti. Rikkoi mieluummin laukalle kun venytti ravia. Volttailtiin ja tehtiin pysähdyksiä. Ihan jees. Vaihtojakin yritettiin mutta vaihtoi vain edestä enkä osannut heilauttaa takaosaa myötälaukkaan. Tuuli sen verran paljon että osa opetuksesta hukkui matkalle. Vaikka kenttä oli märkä ja kurainen niin ei onneksi liukas.

Hypyt aloitettiin yksinäisestä marimekkopystystä. Ensin ravissa, sitten laukassa. Välillä unohduin taas syöksymään kaulalle. Vasemmasta oikeaan oli työläämpää saada vaihtoja. Toiseen suuntaan onnistui paremmin. Laukassa jos askel ei sopinut niin Sokeri sovitti askeleensa ravissa. Tätä tapahtui alkuun monesti ja lopputunnista taas.

Kun hypättiin estettä toisesta suunnasta kohti lamppua niin ajattelin hyppääväni hautaa. Kaikki hepat siihen ensin kielsikin vaikkei korkeutta juuri ollut. Taas tultiin kahdeksikolla ja vaihdettiin laukkoja. Rupesi vaihtumaan oikeallekin ja pääosin päästiin laukalla yli.

Sitten tultiin 4 pystyn jumppa. Ensimmäinen kierros ihan ok. Ope oli sukkela ja nosti jo ennen meidän tokaa kierrosta. Hyppäsin ekalle ennen Sokeria, keikahdin kaulalle ja ohjat valahti pitkiksi. Sokeri loikki loppuesteistä läpi. Hyvin palasi mieleen edelliskerran jumppakatastrofi Pikun kanssa. Pelkäsin että esteitä nostettaisiin yhä. Näin ei tänään käynyt ja keskityin jatkossa vaan odottamaan hyppyä tultiinpa miten tahansa sisään. Ja yläkroppa pystyyn. Myötääminen olisi voinut ehkä olla parempaa mutta näin selvittiin tehtävästä jatkossa ihan siististi. Lohduttauduin sillä ettei Sokeri ottanut huonosta kierroksesta nokkiinsa kuten Piku.

Tämän jälkeen tultiin toista jumppalinjaa. Alku tuli siististi mutta väliin ennen okseria tuli 1,5 askelta. Eli 1 laukka ja ravia. Muut taisi tulla kahdella. Vaikka kuinka yritin lyhentää ja pitää terävänä niin lopputuloksena hypättiin sitten okserinkin sekaan. Totesin että kahta en saa ja koska ravia ei suvaita niin ratkaisin lopulta ratsastamalla eteen. Sokeri venytti ja päästiin väli yhdellä.

Lopuksi tultiin vielä marimekkopystyä. Yhä niitä vaihtoja. Nyt onneksi ylitys helpommasta suunnasta eli valolta poispäin. Sain tamman pysymään laukassa ja jos askel ei osunut niin ratkaistiin hyppäämällä kauempaa. Kovin isoksi este ei tänään noussut. Arvelisin 70 cm. Tosin viime viikon mittaussokeuteen vedoten saattoi olla enemmänkin. Muutamasta hypystä tuli opelta jopa kehuja. Loppukommenteissa mainitsi etten saa lopettaa ratsastusta kun pehmenee edestä. Sekä pitäisi pitää Sokeri aktiivisena, taipuisana ja kevyenä edestä. Siinähän sitä onkin tekemistä.

Tunti oli kuitenkin ihan mukava enkä ollut missään vaiheessa kauhuissani.

Ongelmia:
raviaskeleet
yksi kielto pimeälle marimekolle
loppuverkassakin taipui huonosti

Parannusta:
laukat rupesi vaihtumaan hypyissä kumpaankin suuntaan
selvittiin jumpista
rupesi pysymään laukassa