Tiistain hartain toiveeni oli etten saisi Elmoa. Tämä onneksi toteutui. Ratsukseni sain pikkutamma Kertun, jolla olen mennyt kertaalleen aiemminkin. Tamma oli sisällä ja oli onneksi puhdas. Kuntoonlaittoon oli taas n. 10 minuuttia. Vaikka pihalla olisi ollut hyvä keli (+6°C, kuivaa ja pilkkopimeää) niin mentiin silti maneesiin. Ratsukoita oli 6.
Tämän päivän ohjelmassa piti olla radan ratsastusta. Oltiin kuitenkin yksimielisiä siitä että pysytään vielä radan osissa. Aloitettiin käynnissä ympyrällä ja ope kertoi "uudenlaisesta" ohjasotteesta taivutukseen. Kumpaakin kättä ajateltiin ulospäin. Sisäkäsi tuli lähes harjaan ja nousi vähän tarvittaessa. Ulkokäsi avautui aavistuksen ulos. Kerttu kulki aika asiallisesti kaula pyöreänä. Vaan tämänkin kanssa sain monesti kuulla liian pitkistä ohjista. On se vaikeaa!
Aika pitkään mentiin käyntiä. Riitta kyseli mikä on taivutuksen, tasapainotuksen ja aktivoinnin jälkeen seuraava muistettava asia radalla. Vasta kun vinkiksi tuli että se, josta tuomarit aina naputtaa niin keksin että valmistelu. Kalikka kalahti. Tätähän tässä on viime aikoina tullut mietittyä.
Pyörittiin vielä tovi käyntiä ympyrällä ja tehtiin täyskaartoja. Ihan ei muoto säilynyt joka kerta. Alkuun tuntui että jopa huonommin kun ensin valmistelin. Taisin samalla jäykistyä itse. Käynti kyllä parani pikkuhiljaa ja yliastuntaakin rupesi tulemaan alkutunnin töpötyksen sijaan. Saatiin kommenttia kauniista kaulasta.
Ravissa Kerttu ensin jolkotteli vähän pitkänä. Etenemisessä oli kyllä kiva energia. Ruvettiin tulemaan koko uraa ja päädystä pituushalkaisijalle. Se on kuulemma niitä ainoita kohtia kun hevonen pidetään oikeasti suorana kahdella ohjalla. Sekä peruutus ja lisäykset. Pitkillä sivuilla voi ajatella taivutusta. Pitkille sivuille tehtiin n. 9 metrin voltit. Kerttu kulki paremmin kun sain ohjat pidettyä lyhyempinä. Alkuun sain kulmat valmisteltua paremmin. Loppua kohti Kerttu rupesi juoksemaan sisäpohjetta vasten. Volteillakin taipui aluksi paremmin.
Sitten jatkettiin taas hetki ympyrällä. Käynnissä tasoittui tosi helposti. Tosin lopputuntia kohti rupesi viskelemään päätä. Pohdin että mitään välikäyntejähän me ei otettu eli olisiko voinut johtua siitä. Ope käski porukkaa istumaan suorassa ja käski ottaa musta mallia. Mitä ihmettä? Yleensä kun kuulen liian notkosta alaselästä.
Otettiin ympyrällä vielä myös ravia. Oli hyviäkin hetkiä mutta Kerttua rupesi selvästi jo turhauttamaan. Laukattiin noin kierros suuntaansa. Siinä piti aktivoida eteen. Sitten vielä vähän ravia ja käyntiä. Siitä pitkät ohjat. Tunnilla ei kevennetty askeltakaan.
Mainitsin opelle että tykkäsin Kertusta paljon enemmän kuin Elmosta. Sanoin Elmoa hapannaamaksi. Ope puolusteli että se on sen tapa selviytyä. Ymmärrän kyllä mutta kun ei toisistamme tykätä niin toivottavasti meitä ei toisillamme enää kiusata. Paljon mieluummin Kerttu.
Ongelmia:
liian pitkät ohjat
lopputunnista viskoi päätä
lurpatti kieltä ulkona
välillä tuntui että jännitti leukojaan vaikka kaula oli näennäisesti kaarella
Parannusta:
kehuja tuli kaulasta, käynnistä ja istunnastani
Kerttu oli tänään kiva treenikaveri
eteenpäinpyrkimys oli aika passeli
yliastunta parantui
kivoin tunti Heponiityssä tähän asti
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora