Sunnuntaina kävin menomatkalla kurkkimassa vähän junnujen menoa Äimiskän koulukisoissa. Siitä ehdin hyvin omalle estetunnilleni. Ratsukseni oli jaettu tänään Tupu. Ratsukoita oli tunnilla 4 ja kaikki hevosia (kaikki tallin aikuiset hevoset). Lämmintä oli aurinkoinen plus parikymmentä.
Tupu löytyi Hiliman kanssa postilaatikon takaa laitumelta. Yhä vain katsoin ruunaporukan suuntaan ja etsin katseellani Hemppaa.
Tänäänkin tunnin piti Tallinmäen uusi ope. Kivasti kertoi heti alkuun mitä tänään tehdään. Ensin vähän puomeja, laukansäätelyä ja lopuksi radanpätkää. En kuunnellut ihan täysillä.
Heti alkuun tuli ohje huolehtia kunnollisesta kulmien ratsastuksesta. Tupun kanssa aika itsestäänselvää. Muista kääntää itse kaikki kulmat. Ajattelin että pöh, tietenkin käännän. Mutta skarppasin asian kanssa tänään tavallista enemmän. Ravissa tuli sanomista jos Tupu karkasi askeleenkin verran sisäpohkeen yli. Muutaman kulman ratsastinkin käynnissä.
Samaan tapaan kuin viimeksi tultiin puomilinjaa ensin ravissa. Minun piti avata hartioita paremmin taakse. Kuulin tämän monesti mutten ole varma menikö se ihan tajuntaani asti. En nimittäin muista aktiivisesti korjanneeni asiaa.
Seuraavaksi tehtiin puomiväleihin käyntisiirtymät. Tupu piti ratsastaa aktiiviseksi eteen myös käynnissä. Se oli hankalaa, sillä ohjasta hölläämällä halusi hypähtää heti takaisin raviin. Mutta parani vähän. Muutaman kierroksen jälkeen tehtiin puomien jälkeen laukannosto, ympyrä ja laukattiin toiseen päähän.
Sitten linjaa tultiin laukassa. Sama laukkamäärä molempiin väleihin. Välit olivat muistaakseni 15 m. Meille tuli 5 ja 5. Välissä oli innaripuomit kolmella metrillä ja ne innarina toki. Yritin pitää Tupun keskellä linjaa. Vasemmassa kierroksessa valui oikealle kohti uraa.
Innaripuomit nousivat ensin toisista päistä ylös. Kuskille tuli kommenttia että nopeampi ylävartalo. Piti kysyä että mitä sillä tarkoitetaan. Kuulemma Tupu jää kavaleteilla vähän pitkäksi ja etupainoikseksi enkä saa unohtua etukenottamaan. Kertaalleen tultiin huonosti ja tuli sakkokierros perään.
Lopulta keskimmäiset puomit yhdistyivät yhdeksi esteeksi ja tästä tuli kolmen esteen linja. Yhä samoilla askelmäärillä eli mentiin suht koottua laukkaa. Suurin ihastus oli se, miten hyvin Tupu malttoi muualla. Laukkasi (Tupuksi) koottua laukkaa ja päästiin täysin kaatumatta kulmiin! Näemmä se kulmien kunnollinen ratsastus sittenkin auttoi! Eikä tarvinnut enää yhtään komennella ratsua lavan karkailusta vaan sain taivutettua kulmat kuten kuuluukin. Vautsi!
Lisättiin linjan perään lävistäjäeste ja lopuksi vielä sarja. Tiet näille ei olleet ihan yhtä priimaa mutta hyvät kuitenkin. Olisikohan korkeus ollut lopuksi jotain 70 cm nurkilla? Sarja tultiin kahdesti.
Siihen oli hyvä lopettaa. Jo odotellessa Tupu oli paljon tavallista ryhdikkäämpi eikä kuin kerran vai pari nykinyt ohjia käsistä. Loppuraveissa oikea kierros oli oikein hyvä, vasen vähän hankalampi. Selkään kuvittelin että oikeassa kierroksessa oli suunnilleen luotilinjalla. Eikä edelleenkään yhtään pitkä tai raskas vaan enemmän ryhdikäs.
Poikkeuksellisesti ratsuni jatkoi seuraavalle tunnille. En edes muista koska tällaista on viimeksi tapahtunut. Purettiin esteet.
Ongelmia:
Tupu oli pikkuisen löysä
ainakin yksi pudotus
ainakin kerran nyki ohjia käsistä
Parannusta:
päästiin kulmiin, jopa laukassa!
tänään sain oltua paremmin mukana hypyissä
kantoi itsensä ryhdikkäästi eikä vyörynyt
sain Tupun paremmin avuille kuin koulutunneilla
ehkä paras estetunti Tupun kanssa ikinä
tykkään open tyylistä
tarkeni hyvin eikä ollut liian kuuma
Pitkällisen pohdinnan jälkeen tulin siihen tulokseen että aikani Tallinmäellä on täynnä ja tarvitsen elämääni jotakin muuta. Tämä oli siis viimeinen tuntini Tallinmäellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora