sunnuntai 14. kesäkuuta 2020

Vaihtelevaa sisään kaatumista

Sunnuntaille oli luvassa vielä oma estetuntini. Ratsukoita tuli kivasti vain 3. Mulle ratsuksi osui Tupu, koska Unalla ei hypätä kolmea päivää putkeen. Keli oli aurinkoinen +27°C eikä kenttäkään pölissyt pahasti vaikka näytti ettei sitä oltu kasteltu (ainakaan hetkeen).

Kävin hakemassa Tupun laidunpuolelta hommiin. Laitoin ensin narun kaulan yli ettei lähtisi karkuun. En ehtinyt laittaa riimua päähän kun lähti jo kävelemään tallia kohti. Talutin sitten kaulanarusta portille. Tai siis seurasin narusta kiinni pitäen Tupua.

Alkutunnista tehtiin pätkä väistöjä uralta keskemmäs ja takaisin. Oli työlään tuntuista. Onneksi pari kertaa riitti. Laukassa taidettiin väistää vain pätkä sisään. Taustalla kuulemma ajatus siitä että myöhemmin pääsee hyvin kulmiin.

Ensimmäisenä tehtävänä tultiin lötköpötköjen yli kahta erikokoista ympyrää. Pienempi oli iso voltti, suurempi vähän pääty-ympyrää pienempi. Kunnon laukka. Osasin käännellä Tupua oikein ja osuttiin yllättävän hyvin puomeille. Ei pahasti kaatunut tai puskenut ja päästiin todella vähillä toistoilla. Hyvä niin, sillä tämäkin oli vähän työlästä.

Seuraavaksi tultiin kahden esteen suora linja. Ekalla kerralla tuli 7 laukkaa, toinen kerta piti mennä samoin mutta meillä venähti kuuteen. Ei tullut sakkokierroksia.

Tultiin pohjille vielä ainakin kolmen esteen kaarevat linjat. Viimeisen jättö ohjattiin tekemään suoraan kohti aitaa jotta hepat eivät opi oikomaan. Ekalta laukka ei tainnut meillä vaihtua mutta Tupu järjesti jalkansa itse kaarteessa myötälaukkaan ennen seuraavaa estettä.

En muista tarkkaan mitkä kaikki tehtävät tultiin alle ja sitten taas rata. Meidät laitettiin ekoiksi. Kun jäin kävelemään ja muistelemaan rataa niin ope tulkitsi tämän siten että esteet ovat liian pieniä. Nosti noin kasikymppiin. Ei haitannut. Turvaliivini oli yhä aidalla odottelemassa enkä jaksanut laittaa sitä päälle.

Aloitettiin jotenkin kumman epämääräisesti. Ykkönen taisi pudota ja kakkosen ja kolmosen väliin tupsahti taas seitsemäs askel. Vasta sen jälkeen rupesi rullaamaan ja loppurata oli hyvä. Tosin molempien päiden kaarteissa yritti taas todella härskisti kaatua sisälle. Osuttiin kuitenkin esteille.

Saatiin uusia kolme ensimmäistä. Nyt meni huomattavasti paremmin ja se riitti minunkin mielestäni meille. Muut hinkkasivat vielä myötälaukkaa lävistäjäesteeltä. En ole varma tultiinko mekään sitä oikein mutta vältyttiin näiltä harjoituksilta.

Oltiin tosi hyvissä ajoin valmiina. Ehdin ravata ehkä kierroksen ja sitten lähdettiin kävelemään loppukäyntejä pellolle. Käveltiin taaempi pelto pikkulenkillä ympäri ja palattiin tietä pitkin kentälle. Muistaakseni Tupulle piti pari kertaa muistuttaa ettei töissä saa syödä.

Ongelmia:
pari paarmaa
kulmien oikominen radalla
laukansäätelyn täsmällisyys

Parannusta:
kaikesta yli

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora