Tuumaus löytyi ulkotallista. Tämän päivän ratsuni oli siis vasta nelivuotias Tupun varsa. Kuulemma siinä vaiheessa koulutusta että maastoon voi laittaa selkään kenet tahansa.
Varustaessa oli utelias mutta kuitenkin fiksusti. Etukaviot nousivat aika singahtaen ylös putsattaviksi. Kenkiä ei ollut. Pieni kavionhoito ei olisi pahitteeksi. Humma oli ihan yllättävän pieni. Säkäkorkeus vain puolentoista metrin pintaan.
Kuolainten oton jälkeen hääräsi jotain kummaa. En ole ihan varma yrittikö haukata vai haisteliko mutta turpa laski nopeasti reisilleni. Suitsina Tupun Micklemit. Poskiremmejä säädettiin yhdet ylös.
Kentällä humma ei malttanut seistä kuin pieniä hetkiä aloillaan kun säädin jalustimia maasta. En tiedä johtuiko ötököistä vai oliko vaan malttamaton luonne. Pyysin aina takaisin paikalleen. Selkäännousun oli todella nätisti aloillaan.
Alkumatkasta kummallakaan suokilla ei ollut kiire. Tuumaus jumitteli ja kiemursi. Pysähtyi useamman kerran tarpeilleen. Isommista jumeista lähti pienellä raipan hipsauksella. Vähän hassua oli kun en tiennyt juuri yhtään mitä hepo osaa ja miten reagoi asioihin. Kaveri oli sentään ollut tämän kanssa jo kahdesti maastossa tätä ennen.
Ensimmäinen vastaantullut auto ohitettiin kaverin turvatessa tien puolelta. Autoilija meni reippaasti ohi ja kiihdytti kohdalla. Onneksi Tuumaus ei jännittynyt rahtuakaan!
Tiet olivat sen verran kovina, joten lähdettiin vesipolkua ns. väärään suuntaan. En ole koskaan aiemmin tainnut mennä sitä tähän suuntaan eli tallilta poispäin. Pihalla tuli kaksi koiraa vastaan. Ei Tuumaus välittänyt niistäkään vaikka tulivat lähes jalkoihin. Enemmän haittasi metsässä olleet ötökät. Humma hidasteli ja hoiperteli (hyvässä tasapainossa) sekä yritti ohimennen syödä. En tietenkään suvainnut.
Reitti oli tosiaan raivattu aika hurjaksi mutta päästiin hakkuista läpi. Ötökät haittasivat siihen asti kunnes päästiin takaisin autotielle. Siinä piennar oli jo pehmeä mutta jatkettiin lähes heti alapolulle. Nyt ei tehnyt mieli hypätä minimaastiksia. Tuumauksella ei ole hypätty vielä mitään selästä. Tai tuskin on.
Lähdettiin ravaamaan alapolkua. Humma olikin ravissa ihan super! Tasainen puksutin. Vauhti ei ihan meinannut riittää kaverin perässä pysymiseen. Ohjeeksi annoin että kovin pehmeät ja juurakkoiset kohdat hitaasti, sillä en luottanut kaverin tasapainoon. Otettiin myös laukkapätkä. Yritin nostaa vaikeampaa vasenta mutta tuli oikea. Hyvin tajusi laukka-apuni sillä pienestä pohjepyynnöstä hypähti laukkaan vaikka kaveri edessä oli vielä ravilla. Hetken päästä mutkassa yritin ravin kautta uudestaan vasenta mutta yhä oikea. Laukassakin ratsu oli superhelppo! Mennä puksutti. Ei katsonut mitään. Ei sivuaskeleita eikä kompurointia. Sekä hidasti nätisti pyynnöstä takaisin raviin.
 |
| ©Pauliina |
Käveltiin loppumatka polusta sekä tiellä alamäki. Sitten jatkettiin ravissa. Nyt teki entistä tiukempaa pysyä reippaan kaverin perässä. Maiskuttamalla hummaan sai vähän lisää vauhtia. Kertaalleen maiskutuksesta rikkoi vasemmalle laukalle. Olin tosi yllättynyt ja toki kehuin paljon. Kaverin häntä tuli äkkiä vastaan, joten se pätkä jäi lyhyeksi. Yritin samaa uudestaan mutta tuli taas oikea.
Otettiin vielä laukkapätkä. Humma veti vielä vähän reunemmas vaikkei tien laidallakaan kengättömistä kavioista kuulunut juuri ollenkaan ääntä. Sivusuuntaisessa ohjauksessa oli parin metrin heitto. Ei spurttailtu vaan reissun huiput olivat 24,6 km/h. Tuskin olisi paljon enempää edes irronnut.
Loppumatkasta koirat haukkuivat ja vastaan tuli vielä muutama auto ja motskari. Yhtä autoa jännitti sen verran että otti puolikkaan askeleen piennarta kohti. Käynnissä otettiin välillä pieniä ravipätkiä jotta pysyttiin kaverin imussa. Yhä vähän hoiperteli välillä laitaan.
Ongelmia:
käynnissä jumitti ja kiemursi
ei meinattu pysyä kaverin vauhdissa
vasen laukka
Parannusta:
ei katsonut mitään!
ei jännittynyt autoista eikä koirista
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora