Torstaina oli illasta oma tunti. Keli lupasi ukkosta mutta pahin myräkkä oli mennyt jo ohi. Kenttä oli reunoilta lätäköillä, missään muualla ei ollut kovin märkää.
Ratsukoita tunnillemme tuli 5. Uutena tulokkaana myös ekaa kertaa 4 v Tuumaus-junnu. Minulle oli jaettu mamma eli Tupu. Listan mukaan Tupun neljäs tunti tälle päivälle mutta yksi niistä oli kuulemma ollut ihan kevyt, lähinnä käyntiä.
Tuumaus nappasi Tupun suitset, joten mentiin ajosuitsilla ja fullcheekilla. Lämmintä oli +17°C ja t-paidalla tarkeni loppukäynteihin asti hyvin. Ei satanut vaikka välillä näytti uhkaavalta.
Tämän päivän kuviona oli kahdeksikko kahdella ympyrällä. Pysyttiin märkien kohtien sisäpuolella. Ensin käynnissä. Oli taas yllättävän hankalaa Tupun kanssa. Oli vähän hidas jalalle, ei halunnut taipua vaan käänsi pelkkää kaulaa ja hetkittäin kaatui sisäpohkeen päälle tai painoi lapa edellä ulos. Kummallista luikurointia enkä saanut apujen väliin.
Ravissa homma ei helpottunut. Ope käski ratsastaa paremmin eteen. Alkuun vähän säälitti mutta pakkohan hepo oli komentaa liikkumaan. Oikeaan kierrokseen vasen lapa herkästi pullotti ulos ja vasempaan kierrokseen piti taivuttaa paremmin sisäpohkeen ympäri sekä tulkintani mukaan ratsastaa pois nojaamasta pohkeen päälle. Välillä tuli ehdotus kokeilla pidempää ohjaa muttei sekään auttanut. Kommunikaatio ratsuun lakkasi vielä pahemmin pelaamasta.
Käveltiin välissä hetki ja sitten jatkettiin. Nyt harjoitusravissa. Minä sain ohjeeksi molemmilla ympyröillä väistättää takaosaa ulos. Lopulta sain avuksi toisen raipan, joten sitä ei tarvinnut jatkuvasti vaihtaa kädestä toiseen. Kannuksetkin olisivat varmasti helpottaneet. Näytti varmasti pahalta kun sisäohjasta myötäämällä tamman pää vippasi aina ulos. Ainoa keino sen estämiseen oli höllätä samalla molemmista ohjista. Keskimäärin jäin varmasti liikaa vetämään ja pitämään enkä ollut tarpeeksi täsmällinen pyynnöissäni. Tupu taas tuntui jämähtäneen autopilotilla olevaan tuntiratsumoodiin.
Laukassa mentiin koko uraa junnun takia. Varmasti meillekin helpompi. Ensin oikea kierros. Pieniä hetkiä meni ok. Mutta hyvin usein Tupu tahtoi laukata mutkalla perä sisällä tai lähteä holtittomasti kaatumaan omin lupineen keskelle. Raipasta ei tuntunut olevan mitään apua vaikka muistutin lavalle ettei sinne ja kuunteletko sisäjalkaani. Ope käski tehdä avoa. Yritin kovasti mutta aika heikoksi jäi. Eikä vasen kierros ollut tämän ihanampi. Ope käski koota laukkaa ja Tupu pudotti ensin ehkä viidesti raville. Toisinaan ympyrälle kääntäminenkään ei meinannut onnistua. Tupu oli selvästi etukäteen päättänyt mistä aikoo mennä eikä halunnut kuunnella ohjeita. Tuntui siltä että yrittäisin ajaa formulakisoissa traktorilla.
Loppuravit olivat aika lyhyet. Tupu ravasi vihdoin paremmin itse eteen muttei muuten ollut juuri sen hohdokkaampaa menoa. Loppukäynneissä tuli vilu.
Vasta tunnin jälkeen mietin että aiheuttivatkohan ajosuitset Tupussa taipumattomuutta. Samoin kuin Hilimalla hiihtoratsastusvaljaat ja -liinat.
Ongelmia:
ratsu oli luikura
kaatui sisäpohjetta päin
ei taipunut
pudotti laukkoja alkuun pois lyhennysyrityksistä
ei meinannut laukassa kääntyä ympyröille
lopuksi tuli vilu
Parannusta:
ravasi lopuksi paremmin
ei satanut
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora