Unan kanssa oltiin lähtölistalla ekoina, koulustartti klo 15. Mistään muusta aikataulusta ei ollut etukäteen tietoa. Maastoradan kävelyt olivat klo 13 ja 16. En voinut olla varma olenko neljältä ratsailla suorittamassa jotain, joten pelasin varman päälle ja sihtasin kisapaikalle jo yhdeksi.
Keli oli ihanasti hellelukemissa. Tänään lähdettiin reissuun sinisellä autolla. Hetken empimisen jälkeen Una meni kyytiin. Kisapaikalla tamma seisoi rauhassa sivuluukku auki. Auto varjosti sopivasti eikä tuntunut kuumuvan sisältä.
 |
| Mikäs tässä syödessä. ©minä |
Maastoesterata ei ollut kovin mutkikas. 8 estettä ja pyörittiin keskikolmion läheisyydessä. Esteet näyttivät helpoilta ja turvallisilta. Yksi hankalampi tiukka käännös puhelinpylväsesteen (vitosen) jälkeen vasemmalle. Ja se yllätti että puhelinpylvään viereinen pöytä (kutonen) oli tähän luokkaan tarpeeksi pieni.
 |
| Nelonen. Vähän vinossa polulla. |
 |
| Vitonen eli joka kerran vakioeste. Tästä tiukka vasen. |
 |
| Kutonen, jota olen luullut paljon isommaksi. |
Odotellessa ehdin hakea buffasta jäätelön ja käydä kävelemässä maastoradan vielä uudestaankin. Esteratapiirroskin tuli lopulta. Onneksi siinä ei ollut juuri opeteltavaa.
Lopulta tuli kuitenkin vähän kiire kouluverkkaan. Verkka oli Saaran maneesissa enkä muista olleeni Unan kanssa aiemmin maneesissa. Olipa kiva nähdä meidät vihdoin peileistä! Tunnelma oli hallissa aika trooppinen, joten ei vedetty mitään hikitreeniä.
 |
| ©Mira Kesti |
Una tuntui vieraskorealta ja oli todella tasainen ja ryhdikäs. Siis oikein hyvä ratsastaa. Peileistä näytti hyvältä. En tehnyt mitään kovin ihmeitä. Taivuttelin ympyröitä ja tein siirtymiä ja etäisesti pätkiä ohjelmasta. Verkka-aika oli lopulta oikein riittävä.
 |
| ©Mira Kesti |
Siitä siirtymä Ratsukankaan maneesiin. Pyörittiin hetki päädyssä odottelemassa tuomarin lupaa tulla aitoihin. Otin päädyssä vielä kaikki askellajit ja yhä Una toimi hyvin. Raipan pudotin pois vasta radalle mennessä.
 |
| ©Mira Kesti |
Aidoissa menin tuomaripäädyn ohi molemmista suunnista. Ei Una tainnut katsella. Sitten pyörittelin vähän ympyröitä, tein siirtymiä ja tulin keskilinjan. Taisin ottaa vähän laukkaakin. Tämäkin oli meille oikein passeli aika valmistautua.
 |
| ©Mira Kesti |
Itse rata meni kivasti. Muistin jopa vähän ajatellakin mitä teen. Laukassa aseta sisään. Puolipidätteet. Ainoa moka oli loppulinjalle tulo. Levähti vähän linjasta ohi. Yritin väistää äkkiä takaisin linjalle ja toivoin että tuomari katsoi muualle. (Siitä tuli kuitenkin vitonen.)
 |
| ©Mira Kesti |
Tämä oli äkkiä ohi ja olin ihan tyytyväinen. Pikana siis pihalle ja varusteiden vaihtoon. Kun olin päässyt alas satulasta huomasin siinä kävelevän ison hämähäkin. Yyyh! Se taisi olla meidän mukanamme kisaradalla. Kammotus!
Unalle suojat jalkaan ja minulle esteraippa. En ruvenut vaihtamaan suitsia tai kuolaimia. Oli sen verran lämmintä etten laittanut turvaliiviä vaikka sitä pohdinkin. Siitä sitten takaisin Saaran maneesiin esteverkkaamaan.
Oltiin sen verran nopeita että esteitä vasta kasattiin. Kuulemma maneesin peräpääty on esteverkka-alue. Vasen kierros. Eipä siinä kauaa nokka tuhissut kun laukkasin ehkä kierroksen, hyppäsin ristikon pari kertaa ja okserin pari kertaa. Kyllä se meille riitti. Odotin vielä hetken kaverin mukaan kohti Ratsukankaan kenttää.
Eipä sinnekään päässyt heti vaan oli kastelu vielä menossa. Odotettiin hetki kasteluauton poistumista. Tajusin että en ehtinyt kävellä rataa ja kysyin paljonko linjat ovat. Vastaus oli jotain 17 ja 20 metrin luokkaa, en muista enää ihan tarkkaan. 4 ja 5 askelta kuitenkin. Ehdin ravailla kentän ympäri toimihenkilöiden valmistautuessa.
 |
| Esteratapiirros. |
Nelosesteen sai hypätä ennen aloitusta ja näin myös tein. Ihan ok. Kääntyi, kuunteli ja ohjautui eikä tuijotellut mitään. Siitä siis liikkeelle ja myös esterata oli hetkessä suhattu. Tein asialliset suht pitkät tiet ja yritin pitää tahdin tasaisena. Lävistäjä ja linja, toinen lävistäjä ja linja. Vitoselle askel ei osunut ja hypättiin kaukaa. Välissä tuli aika kiire pidättää mutta onneksi Una ehti nostaa jalkansa pikkuaskeleesta puhtaasti yli. Ei kopinoita eikä siis pudotuksiakaan. Odoteltiin hetki että kaverikin hyppäsi. Sitten hetken kävely, Unan riisuminen, pesu ja juotto. Onneksi olin pakannut kaiken tarvittavan mukaan. Tosin pesuämpärissä oli reikä.
Rataesteet:
Taluttelin ja syöttelin Unaa hetken pihalla ja sitten pakkasin sen autoon odottamaan. Nyt meni hyvin sisään. Tänään käytös oli priimaa eikä huudellut ympäriinsä. Yritin mennä talkoilemaan muttei minulle ollut lopulta puuhaa. Nautin siis lisää jäätelöä.
Kävin lopulta kävelemässä maastoradan vielä kolmannen kerran. Hyvin oli aikaa kun maastohommat aloitettiin vasta kun kaikki olivat saaneet rataesteensä hypättyä. Silti meinasi tulla kiire ilmoitetusta aloitusajasta (olikohan se 17.30 vai 17.45, en muista enää). Lopulta ehdittiin kuitenkin kävellä vartti (kuumassa) maneesissa ennen ryhmäverkan alkua ulkona. Mentiin siis verkkaamaan kolmen ratsukon porukoissa.
 |
| Maastoratapiirros. |
Verkka oli kisaradalla. Ensin käytiin vähän ravailemassa ja laukkailemassa (ohje oli hajaantua). Nämäkin suoritettiin ihan keskuskolmion nurkilla. Una oli vähän innoissaan ja vähän häiriintynyt ötököistä (vaikka suihkutettiin ötömyrkyllä ennen lähtöä). Kuunteli kuitenkin hyvin. Vähän alkuun tuijotti yleisöä mutta tottui nopeasti.
 |
| ©Mira Kesti |
 |
| ©Mira Kesti |
Hypättiin verkkaesteinä 1, 2, 3 ja 7. Meille riitti yksi hyppy per este. Una mennä puksutti. Pikkuisen kuumahti siinä vaiheessa kun estevahdit rupesivat puhaltelemaan pilleihinsä. Ei käyty erikseen tuijottelemassa esteitä vaikka sekin olisi ollut mahdollista. Kuskia jännitti aika sopivasti. Ei juurikaan mutta kuitenkin pikkuisen.
 |
| Ykkönen eli toiseen suuntaan kasi. Kuva otettu ennen estenumeroita. |
 |
| Kakkoseste. ©Mira Kesti |
 |
| Sininen laavu eli seiska. |
Sitten tulikin jo aloituskutsu. Minuutti starttiin tuli kun olin vasta poistumassa radalta kohti lähtölinjaa. Samoin puoli minuuttia. Sitten pitikin jo ravailla. Ehdittiin kuitenkin lähtölinjan oikealle puolelle. Lopulta ei ehditty voltata lähtölinjalla yhtään vaan taidettiin taas ottaa lähdössä pari sekuntia turhaa aikaa kun ei oltu vielä linjalla asti. Nostin kuitenkin laukan ja lähdettiin liikkeelle.
 |
| Kolmonen. ©Mira Kesti |
Ykkönen ei ollut Unan mielestä kunnioitettava vaan kolautti jalkansa siihen ihan kunnolla. Pakko oli kurkata taakse pysyikö este pystyssä. Kakkosesta ja kolmosesta ei sanonut mitään. Vauhtia oli kuskin mielestä aavistus liikaa ja taisin unohtua vähän roikkumaan ohjissa. Ohjaus toimi hyvin ja ennen nelosta sain laukkaa vähän kasaan. Todella vaikea oli arvioida sopivaa vauhtia.
 |
| Vitonen ©Mira Kesti |
Vitonen ok, sen jälkeinen tiukka vasen tuntui tiukalta. Yhä yritin himmailla laukkaa. Kutonen ok ja taas laukkaa kiinni. Seiska eli sininen laavu ei aiheuttanut tänään tuijotuksia. Toki oltiin hypätty se jo verkassa. Sitten jatkettiin melko koottua laukkaa vikalle ja maaliin. Nollat!
GoPro-video maastoradasta:
Maastorata yleisön kuvaamana, videoita mm. Tomilta.
Aikamme oli 1 min 43 sekuntia. Ihanneaika oli minuutti 28 sekuntia eli osuttiin aikaikkunaan, jes! Ja olisi näemmä saanut päästellä paljon reippaamminkin. Pitäisi oikeasti hommata kello!
Sitten käytiin hetki puskissa odottelemassa kavereiden suoritukset. Unaa hermostutti ötökät. Mutta tämä oli nopeasti ohi. Sitten pieni loppuhölkkä, purku ja pesu. Nyt ei enää halunnut juoda.
Pesu oli kesken kun tuli käsky palkintojenjakoon. Minä kun kuvittelin että palkkari on vasta kaikkien hypättyä. Enkä tosiaan uskaltanut oikein toivoa mitään kun en ollut nähnyt koulupaperiamme tai kuullut pihaustakaan väliaikatuloksia.
Kävi niin että voitettiin. Pisteitä tuli yksi eli koulutulokset laitettiin paremmuusjärjestykseen. 65,789 % koulusta ja kuulemma reilu kaula muihin. Kuulemma tuomarointi oli tiukkaa ja oltaisiin ansaittu yli 70 %. Tästä voi jokainen olla haluamaansa mieltä mutta kivalta tuo kuulosti. Enempiä virhepisteitä ei tullut (rataesteiltä olisi tullut normaalisti 4 vp/puomi/kielto ja maastosta vähän kiltimmin 4 vp/kielto), joten voitettiin yksärisarja! Palkintona ollut lahjakortti olikin onnellisesti palvelu eikä sälää. Yksityistunti omalla hevosella. Kivaa!
 |
| Voittoruusuke! ©Tomi |
Paluumatkalla tallille pohdin miltä nyt tuntuu. Vastaus oli että Una teki minut tyytyväiseksi. Tänään sen kanssa oli oikein helppo olla liikkeellä. Ja oli oikeasti hyvä asia käydä! Selvisi että olin pakannut kaiken oleellisen. Sekä selvisi vähän humman kisakäytöstä ja sopivaa suitsitusta. Koulurata oli positiivinen yllätys.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora