Torstai-illalle järjestyi vihdoin mahdollisuus päästä Unan kanssa estevalkun silmän alle hyppäämään. Ei siis menty omalle tunnille vaan varustin ratsun ja saatiin näppärästi kyyti Pikkaralaan. Pakkasin mukaan peruskäytössä olevan sylinterikuolaimen, koska Una on ollut viime aikoina kotikentällä niin rauhallinen.
Ensimmäinen reissuni Unan kanssa siis. Lastautui pienen tuumaushetken jälkeen ja näytti matkustavan ihan asiallisesti (ajoin itse perässä). Treenipaikalla oli vähän tohinoissaan ja huuteli kavereiden perään. Pysyi kuitenkin hyvin käsissä.
Lämmintä oli ihanasti +14°C, joten turvaliivin alle jäi pelkkä poolo. Oltiin aika sopivalla aikataululla ja ehdittiin hyvin kävellä kentällä edellisten hypätessä. Lopulta tuli ohje myös hölkkäillä. Una ei olisi halunnut ravata vaan tarjosi laukkaa. Useamman kerran. Lopulta malttoi pysyä ravissa mutta vauhtia oli aika lailla ja kamala tohina päällä. Ei onneksi siitä tainnut enää rikkoa laukalle. Yritin taivutella ja rauhoitella menoa. Ei kovin suuria onnistumisia. Volteilla vähän hidasti mutta myös kaatui sisäpohjetta vasten sisään. Lopulta laukkasin kertaalleen kentän ympäri molempiin suuntiin ja sitten olikin jo meidän vuoromme.
Ope kyseli pohjatiedot ja kerroin suurimmaksi ongelmaksemme ajoittaisen jarruttomuuden. Tai siis heikot jarrut. Tähän lähdettiin sitten puuttumaan alusta asti eikä kovin paljon pidemmälle päästy.
Ensimmäinen tehtävä oli 17,5 metrin puomivälit, joiden keskellä oli kavaletti. 5 askelta molempiin väleihin. Ensimmäisellä kerralla sain kiskottua 5 ja 5 (jos takaset mahtuivat mukaan) mutta kovin kaunista se ei ollut. Näitä tahkottiin pitkään ja hartaasti molemmista suunnista. Ei saa jäädä vetämään. Pehmeät kädet. Ja pidättäessä takapuoli satulaan sekä napakka pidäte. Olin luultavasti sekä liian hidas että paino liikaa jalustimilla. Kevyt istunta ei tänään ollut sallittua vaan kaikki avut pidettiin käytössä.
Jossain vaiheessa ope kiristi kukkahattulöysää turpahihnaamme. Jottei se olisi koriste vaan varuste. Kuskin käsiin sattui ja mietin että miltä mahtaa Una-paran suussa tuntua. Mutta holtiton kiihdyttely ei ollut vaihtoehto.
Ensimmäistä puomia kohti kiihdyttelyä lähdettiin suitsimaan sillä että tehtiinkin sen yli iso ympyrä. Se vähän auttoi. Harmi vaan että paremmat (rauhallisemmat) kerrat tuntuivat yhä tulevan tuurilla. Mutta lopulta onnistuttiin sekä neljällä että viidellä. Plussaa että päädyissä Una vaihtoi laukat vastakaarroilla askeleessa.
Una on todella paljon helpompi ratsastaa kun se ei ole noin tohinoissaan. Eikä kuski osannut sitä taikaiskusta rauhoittaa vaan taisi jäädä liikaa suuhun kiinni.
Lopulta kuitenkin riitti puomien kanssa ja päästiin loikkimaan esteille. Alkuun yksi este ja seis. Toistettiin pari kertaa. Korkeus oli turvallista noin kuuttakymppiä. Sitten pikkuhiljaa pari hyppyä ja seis. Lopulta n. 3 - 4 hypyn pätkiä ja saatiin pysyä laukassa.
Pysty, jonka alla oli pieniä muurinpalikoita, porttipysty sekä okseri, jonka alla oli "mörkölätkä". Una ei katsellut esteitä. Pahin kiihdyttelykin loppui mutta silti meni välillä pidätteistä läpi. Kuskille tuli sanomista että paremmin mukaan hyppyihin. Ja että näenkö ponnistuspaikat. Yllättäen pitkä lähestyminen okserille ensimmäisellä kerralla sujui parhaiten. Itse rupesin katselemaan mönkkäriä esteen takana enkä erehtynyt kiihdyttämään itse. Sitä ope ei kuulemma olisi halunnut kuulla. Minä taas olin mielissäni että tajusin siirtää katseeni esteen taakse.
Hypyt menivät vähän vaihtelevasti. Tuli hyviä hyppyjä mutta myös lievää kiihdyttelyä ja loikkia kauempaa. Empimättä kuitenkin yli. Enkä mokaillut mitään jättimäistä. Pystyt nousivat lopuksi jonnekin 80 pintaan ja okseri ehkä jopa vähän yli. En katsonut tarkkaan. Tunnilla tuli yksi kolautus kun vikalla kierroksella otettiin vähän laakahyppy okserille. Uusittiin se vielä lopuksi ja tuli paremmin.
Ei taidettu ravailla lopuksi vaan ensin pyörittiin käynnissä open ympärillä ja keskusteltiin lisää. Olen sitä mieltä että ehdottomasti kannatti käydä ja mielellään käydään toistekin vaikkei ope luvannutkaan että ehtisi säännöllisesti edes viikottain. Kuolainasiaan ei ottanut kovin tarkasti kantaa.
Una sai todella hyvät loppukäynnit kun talutin sitä vielä puolisen tuntia kun odoteltiin paluukyytiä. Yhä humma jaksoi höyrytä ja tohista sekä huudella kavereiden perään. Pidin siksi mieluummin suitset päässä.
Hyvä ja opettavainen reissu. Taas kuskilla on hyvällä tavalla aloittelijatunariolo. Eipähän pääse liikaa leijailemaan maanpinnan yläpuolelle muka-taitojensa kanssa.
Ongelmia:
turhan innokas ja jarruton ratsu
askelmäärän säätely puomilinjalla oli turhan hankalaa
vaihtoi laukkoja suoralla vääriksi
kuskin kädet tulivat kipeiksi
Una oli sangen tohinoissaan ja äänekäs treenipaikalla ylipäänsä
kuskin jälkiolo oli taas aloittelijatunari
Parannusta:
kivan lämmintä
ei ollut ihan holtitonta
tuli myös hyviä hyppyjä
ei katsellut esteitä yhtään
vaihtoi laukat lennosta
ei pudotuksia
kuski pysyi hyvällä mielellä
oli hyödyllistä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora