Unan 11 syytä miksi pitäisi ravata eikä mennä käyntiä

Lauantaina oli maastopäivä. Taas reilusti iltapäivän puolella lähtö. Yllätyin kun tallille ajellessa auton mittari näytti +24°C. En ollut tajunnut että tänään on niin lämmintä. Toki katsoin mittaria ennen lähtöä ja laitoin topin tallivaatteeksi. Mutta en lopulta vaihtanut maastoreissun ajaksi t-paitaan vaan vedin huomioliivin topin päälle.

Kaveri ehdotti koko lenkkiä frisbeegolfkentän ympäri pitkästä aikaa. Sopi hyvin. Ja aika hetken mielijohteesta lähdettiin kulkemaan sitä ns. väärään suuntaan eli pihasta oikealle.

Autotie oli taas alkumatkasta koppura. Myöhemmin reuna pehmeni raviin sopivaksi. Tosin ravista tuli aika katkonaista kun jatkuvasti tuli autoja tai muuta ohitettavaa. Kaksipyöräinen pörisijä rullasi kohteliaasti moottori pois päällä ohi. Una vähän hätkähti kun rupesi hetken päästä pörisemään takana.

Polku tieltä sivuun oli kuiva. Pelkäsin paljon märempää. En tiedä ötökätkö vai mikä Unaa haittasi mutta se ei halunnut kävellä vaan tepsutteli ravia. Keli oli aika tuulinen eikä hyttysiä juuri ollut. Siihen nähden steppailu tuntui aika yliampuvalta. Höyryämistä jatkui siihen asti että päästiin vähän väljempään kohtaan metsää.

Piikkisuoralta kuului pärinää ja meitä kohti tuli enduropyörä. Pyöräilijä kuitenkin huomasi meidät ja pysähtyi. Todettiin ettei lähdetä kohti, joten jatkettiin kovalle tielle. Enska taisi lähteä omia jälkiään takaisin, sillä sitä ei enää näkynyt (eikä kuulunut).

Mentiin aika intuitiolla. Sopivan polun tullessa poikettiin tieltä takaisin kohti piikkisuoraa. Mutta polku jatkoikin suoran yli, joten mentiin sinne. Ennalta käymätön "lohko". Otettiin pätkä ravia mutta melko pian polku rupesi pienenemään. Jatkettiin käynnissä ja näytti että päädytään jonkun talon luo. Onneksi takaisin piikkisuoran suuntaan lähti toinen, vielä pienempi polku. Käveltiin sitä ja Unaa taas hermostutti ja steppaili raville. Ei auttanut että kaveri meni edeltä.

Vasemmalle jäi kaksi minimaastista. Jotenkin kierrettiin niiden ympäri. Ehkä seuraavalla kerralla löydämme niiden polulle.

Vastaan tuli jonkun laitoksen aita ja sen reunaa pitkin päädyttiin takaisin piikkisuoralle. Mutta lähes heti lähti iso väylä vasemmalle ja mentiin sitä pitkin. Ei niin kova kuin iso tie eikä niin pehmeä kuin piikkisuora. Siinä olisi voinut ravata mutta mentiin käyntiä. Päädyttiin isolle tielle ja taas lähes heti lähti polku sen vasemmalle puolelle. Sinne olin himoinnut jo kauan.

Tässä olikin ehkä reitin paras pohja, joten otettiin hyvin maltillinen laukkapätkä. Nopeutta oli ravivauhtien verran eli n. 17 km/h. Eikä kyllä matkaakaan tullut kuin n. 300 metriä. Una vähän painoi ohjalle mutta kuunteli pidätteet eikä kiihdytellyt. Pohja jatkui risteyksen jälkeen hyvänä ja koko matkan (lähes kilometri) olisi voinut laukata. Jatkettiin kuitenkin käynnissä.

Päädyttiin sähkölaitoksen kulmalle linjojen alle. Mentiin tietä pitkin linjojen ali ja lähdettiin seuraavaa mielenkiintoista polkua pitkin taas vasemmalle. Tämä oli vähän pienempi ja vähän pehmeämpi. Otettiin kuitenkin lopulta ravipätkä tähänkin. Ja lopulta melko yllättäen polku tupsahti Sähköasemantien keskelle. Täällä käytiin muinoin laukkaamassa kun Hilimalta irtosi kenkä ja silloin menin ensimmäistä kertaa frisbeegolfradan taakse.

Tiellä Una ravasi nyt kaikessa rauhassa kaverin perässä. En pysy sen mielenliikkeissä perässä.

Isommalla tiellä käveltiin frisbeegolffareiden ohi asti ja sitten taas ravattiin. Meinasin jo unohtaa minimaastikset mutta tehtiin lenkki sinne. Ne menivät taas vähän vyöryen. Sen jälkeen Una ehdotteli käyntivauhtista laukkaa muttei olisi halunnut luopua laukasta. Löytyi se käyntikin.

Tiellä ravailtiin nyt edeltä. Äskeinen paras rentous hävisi mutta ei vyörynyt eikä kiihdytellyt. Loppumatkan käyntipätkällä rupesi tuulemaan ihan kunnolla. Tuuli nappasi huomioliiviini ja siitä lähti fläpätys. Una säikähti luultavasti tätä ja hypähti laukalle. Hetki mentiin poikittain. Kuskilla toinen käsi hiljentämään liiviä ja toinen hiljentämään hevosta. Ihanan maltilliset säikyt Unalla!

Una ehdottelee taas ravia. Kuski pitää vasemmalla kädellä huomioliivistä kiinni.
©Pauliina

Loppumatkan kävelin liivistä kiinni pitäen. Una taisi tarjota taas jokusen kerran ravia mutta malttoi kävellä eikä jäänyt kovin jännittyneeksi. Vauhtia oli sen verran että kaveri ei meinannut pysyä imussa. Ihan lopuksi rupesi ensin tihuttamaan ja sitten satamaan vähän enemmän. Oikein hyvä ajoitus!

Kaapattu Pauliinan instasta. En tajunnut että näytti ihan noin tuuliselta.
©Pauliina

Una teki päivän lenkistä itse steppailullaan kuormittavamman. Seuraavalle kerralle pitää laittaa ötökkämyrkyt eikä kevyestä heijastinloimestakaan olisi varmaan haittaa. Jos vika siis oli hyttysissä.

Aikaa meni rahtu päälle 1,5 tuntia, huippunopeus 24 km/h (minimaastiksilla) ja keskinopeus 7,7 km/h. Matkaa tuli vähän päälle 12 km.

Ongelmia:
Una ei halunnut kävellä
ötökät haittasivat tammaa
säikähti tuulessa lepattavaa huomioliiviäni
lopuksi rupesi satamaan

Parannusta:
ei tullut kylmä!
ihanan maltilliset säikyt Unalla
löydettiin taas uusia hyviä reittejä
oli kivaa