Hempan heräilyä maastossa

Lauantaina Hemppa kävi päivällä estetunnilla. Välissä oli hännän pesu ja sitten nappasin ruunan vielä maastolenkille. Piti lähteä seuraa mukaan mutta oltiin lopulta keskenämme. Keli lämpeni +10°C asteeseen ja aurinko pilkisteli pilvien välistä.

En lähtenyt suuremmin pressaamaan. Vaadin kuitenkin että etenee käynnissä. Purot solisivat vieressä ja autot menivät ohi. Hemppa oli ihan fiksusti. Tosin tuntui vähän epämääräiseltä välillä. Ja kun patistelin lisää vauhtia niin nosti päätään ja sekoili jaloissaan. Useamman kerran. Mentiin tänään ihan autoteitä pitkin.

Menomatkan laukka oli todella hidasta. Kun pyysin lisää vauhtia niin päästiin vain pariinkymppiin. En lähtenyt usuttamaan. Välissä käveltiin pätkä ja katseltiin sorkanjälkiä pientareella. Tallia kohti humma onneksi virkistyi. Oikeaa laukkaa kotiinpäin, omasta halustaan reippaasti. Kuskin usutuksella löytyi kutosvaihdekin. Pari kertaa tuijotteli mennessä jotain ojanpohjia ja vähän mutkautui. Samalla vaihtui laukka ensin vasempaan ja myöhemmin takaisin oikeaan. Ihan uutta että molemmat vaihtuivat. Ihanasti humma sitten hidasti pelkällä ääniavulla. Sillä voi varoitella että kohta ravia.

Perään posoteltiin vielä ravipätkä. Kivan reipasta. Kuskilla vissiin jääneet laukkavedot viime aikoina vähiin koska tämä otti vähän reisiin. Ravissakin kökin vielä kevyessä istunnassa.

Sitten käyntiä ja käytiin vielä Isolan ohi tiellä ravailemassa. Hemppa halusi sekä käynnissä että ravissa olla kaula mutkalla oikealle. Sitä lähdin suoristelemaan ja taivuttelemaan. Löytyihän se pyöreäkin muoto lopulta. Tosin sorsaa piti säikkyä pari kertaa. Takaisinpäin ravi oli tasaista ja tuntumalla. Ja tähän päästiin tänään ilman taisteluita.

Loppukäynnit mentiin taas pitkin ohjin. Yliastuntaa useampi kymmenen senttiä.

Ongelmia:
takin kanssa meinasi tulla kuuma
sorsasäikyt
parit ojien tuijottelut laukassa
alkumatkan himmailu ja jalkojen sekoilu

Parannusta:
heräsi liikkeelle
ei pukitellut tai vastustellut