Keskiviikkona menin tutustumaan Assin uuteen kotiin. Tamma muutti takaisin Nurmijärven puolelle. Aavistuksen edellistä isompi pikkutalli. Onneksi taas vähän lyhyempi ajomatka itselleni. Tilat olivat käsittämättömän hyvässä järjestyksessä, lähes steriilit. Oma maneesi ihan tallin vieressä sekä tallissa pesupaikka. Suurena plussana että tallin puolesta hoidetaan koko ruokinta eikä ruokia tarvitse edes laittaa valmiiksi. Naureskelin Assin omistajalle että aiemmin ruokien laittoon mennyt aika menee nyt siihen että siivoan jälkiäni ja kiillotan paikkoja ennen lähtöä.
Omistaja oli harjannut ratsun valmiiksi. Näin kuumilla keleillä koulutunnit oli kuulemma parempi mennä ilman suojia. Passasi itselleni oikein hyvin. Varustaessa tamma oli rauhallinen. Keli oli sen verran tuulinen että mentiin maneesiin. Toinen seinä oli pressua ja vähän heilui tuulessa. Assi suhtautui tähän ihan yllättävän rauhallisesti.
Humma tuntui vaihdetulta sillä jo alkukäynneissä tohisi menemään Hupakon tapaan vauhdilla. Eikä tästä suuremmin rauhoittunut. Ohjat kädessä oli alkuun yhä vähän jännittynyt ja tohiseva. Omistaja antoi ohjeita muttei alkuun hirveästi puuttunut siihen mitä tein. Välillä opastusta tuli semmoista vauhtia etten pysynyt itse rentona vaan minäkin jännityin. Pidäte, pohje, pohje, myötää sisäohjasta, huolehdi lavoista, laita takajalat liikkumaan jne.
Ravissa meno oli aika samanlaista. Assi meinasi kiiruhtaa alta ja hellistä pidätteistäni ei meinannut tapahtua juuri mitään. Omistaja kaipasi etusia odottamaan. Ovikulmaa Assi katseli joka kierroksella ja jännittyi siinä päässä. Muualla oli vähän mutkalla enkä aina saanut asetuksia läpi. Sisältä myötäämällä meni mutkalle ulos. Ehkä siksi tykkäsin taas roikkua sisäohjassa.
Laukassa oli vähän pitkähkö. Kuskin sormista rupesi lähtemään tunto kun tamma oli edestä raskas. Pyörittelin ympyröitä enkä tehnyt mitään kummempaa. Takaosa ja lavat taisivat karkailla ja piti kysellä selvennystä että minne. Suoristusohjeet kuulostivat vähän erilaisilta. Itse ajattelin avoa ja lopputulos oli toivottu ja suorempi.
Välikäynniessä oikeasta kädestä kaikki muut sormet paitsi pikkurilli näyttivät puutumisen merkkejä.
Tuntui että omistaja luki ajatukseni ja ehdotti että jatketaan väistöillä. Ehdotti suoraan raviväistöjä, minä halusin tehdä ensin käynnissä. Uralta sisään ja suoristus. Myöhemmin suoristuksen jälkeen takaisin uralle. Kuski alkuun vähän haahuili. Assi suoritti ihan hyvin. Lisää pontevuutta raviin. Jälkimmäiseen suuntaan parani oikein kivaksi.
Lopuksi tehtiin vielä laukka-avoja. Voltti pitkän sivun alkuun ja pitkät sivut avoa. Tämäkin parani toistojen myötä ja lopuksi vasemmassa kierroksessa Assi rupesi oikeasti kantamaan itsensä hienosti laukassa eikä enää yhtään kaahaillut. Siinä vaiheessa selässäkin oli helppo olla. Omistaja vaikutti oikein tyytyväiseltä.
Loppuraveissa oli paljon parempi. Käynneissä otti vielä pienet hätkyt seinän lepatuksesta. Vaikein paikka oli avonaisen oven kulma.
Ongelmia:
kuskikin oli alkuun hieman stressaantunut
taisin yhä roikkua aika paljon sisäohjassa
en huomannut että roikun sisäohjassa
painoi käsille
oli vähän hätäinen
muutamat pikkusäpsyt
ei peilejä
Parannusta:
ryhdistyi ja keveni hienosti
väisti näppärästi
laukka-avot paranivat loppua kohti
muutamia siistejä siirtymiä joukkoon
ei tehnyt kakkajumeja vaan käveli (pitkään aikaan ei ole tehnyt tarpeitaan ratsastuksen aikana)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora