Tiistaina ehdin iltamenojen jälkeen vielä tallille. Vähän myöhään meni ja satulakin oli taas hukassa. Toista kertaa Heken vanha satula Hupakolle. Jalustimia piti taas lyhentää. Tällä kertaa tamma tuli tarhasta viimeiset ehkä 15 metriä vastaan. Ei se eilinen ehkä sitten ollutkaan kovin kauheaa sen mielestä.
Keli oli tuulinen vähän alle +20°C kun kahdeksan alla suunnattiin maastoon. Aurinko paistoi ja omasta autoilustani viisastuneena vetäisin huomioliivin niskaan. Varjoista ei oikeasti meinannut nähdä edes tietä.
Tämän päivän suunnitelmana oli kuntorata, koska kaveri ei kuulemma ole siellä koskaan käynyt. Autoja tuli vaikka kuinka paljon vastaan. Yksi aika lujaakin eikä välittänyt hidastusviittomistamme. Onneksi hepat eivät välittäneet.
Mentiin metsään taas tavallisesta kohdasta ja asteltiin miniesteet käynnissä yli. Sitten ravipätkiä kohti kuntorataa. Tammalla oli sekä käynnissä että ravissa aika paljon vauhtia ja piti himmailla ettei ihan kiihdytelty.
Hupakko lampsi radan yli nenä maassa mutta empimättä. Vauhti ei paljoa hidastunut ja odoteltiin kaveria aina välillä. Linjojen alta kuntoradalle ja siinä ravia alle. Sekin oli kesäkova, heppareunasta onneksi vähän pehmeämpi. Hupakko laukkasi aika rauhassa ja kun myöhemmin pyysin lisää vauhtia niin ei kovin lujaa lähtenyt. Kaveri pysyi matkassa.
Poikettiin reitiltä etsimään lampi. Onneksi kaverilla oli kartta niin ei tarvinnut eksyä kovin pahasti. Pari kertaa piti silti tarkistaa suunta. Mentiin hiekkakumpujen kautta ja hepat saivat samalla hyvää kiipeilytreeniä melko pehmeällä pohjalla. Lopuksi oli jyrkkä alamäki mutta siitäkin päästiin. Hupakon mielestä pahinta oli pysähtely kesken matkaa. Kun molemmat hepat pysähtyivät niin rupesi saman tien hyörimään ja hermostumaan.
Järvi oli alkuun jännä eikä päästy edes ihan rantaan. Sinnikkäällä patistelulla (4,5 min) lähestyttiin kuitenkin rantaviivaa. Kun päästiin niin lähelle että Hupakko sai turpansa veteen niin sitten käveli syvemmälle ihan itsestään. Ja rupesi näyttämään siltä että lähtee uimaan jos en estele. Pysäyttäminen aiheutti polskuttelua ja annoin roiskia. Kenkäni kastuivat. Olin varuillani että tekeekö tammalla mieli vetäistä mahalleen muttei edes yrittänyt. Polskittiin aikamme (3 min) eikä olisi sitten malttanut lähteä pois. Käytiin rannalla ja meni toisen kerran empimättä veteen.
Mentiin ylämäkitreenit takaisin kuntopolulle ja nyt löytyi vähän reippaampi laukkavaihde. Tamma meinasi lähteä sivuteille mutta sain esteltyä. 44,1 km/h kellotin huipuiksi. Ehkä kirittäjä olisi auttanut vielä parempiin vauhteihin. Tuntui ettei pinkonut vielä läheskään täysiä.
Takaisin radan yli mentiin yhtä leppoisasti kuin toiseenkin suuntaan. Metsässä taas ehdotteli lisävauhtia. Otettiin vielä muutamat laukkapätkät. Ensin kaveri edellä. Hädin tuskin mahduttiin laukkaamaan takana. Sitten me edellä ja osattiin mennä maltillista vauhtia.
Halusin loikata risut yli. Lähestyin ravissa ja Hupakko loikkasi ensimmäisen hienolla loikalla ja jäi laukkaan. En lähtenyt himmailemaan vaan sujuttiin kaikista kolmesta oikein kauniisti ja tasaisesti yli. Mainiota!
Loppumatka käveltiin tietä pitkin tallille. Nyt humma malttoi kävellä rentona melko pitkin ohjin. Muutama pikkuhätkähdys tuli (varjoista?) muttei mitään isoja liikkeitä. T-paidalla tarkeni hienosti. Vasta kun käännyttiin kotipihaan rupesi tulemaan vilu. Oikein mainio lenkki! Harmittaa kyllä jos Hupakko myydään!
Ongelmia:
pari minihätkyä
veteen menoa piti empiä pitkään
yksi hyttysenpurema
autotie oli taas aika kova
osa autoista ajoi lujaa ohi (80 km/h alue)
Parannusta:
paljastui vesipedoksi
mäet meni hyvin ylös ja alas
kiihtyi kuitenkin kuntoradalla
ihanan helposti junaradan yli
ei välittänyt autoista
ei mitään omia kekkuloita
loikkasi miniesteet hienosti ja empimättä
ei ollut pahemmin ötököitä
GoPro-tallenne reissusta:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora