Toivesuokkijunnu esteille

Tänä viikonloppuna estetunti oli lauantaina. Muille viimeinen kisaherkistely. Itseäni ei huvittanut hypätä Tupulla ennen kisoja eikä erityisemmin muutenkaan. Toivoin Hupakkoa ja sen myös sain. 5-vuotias pieni suokkitamma, tekee tunteja mutta on kuulemma lokakuussa hypännyt viimeksi. Väitin ponikokoiseksi mutta omistaja sanoi että on yli. Pieni se oli mutta selästä ei tuntunut pieneltä.

Ratsukoita tunnilla oli 3 ja keli oli pilvinen +9°C.

Alkuun Hupakko tohisi omiaan. Hypähteli raville ja oli vähän epätasainen. Alkuverkassa kiiti ravissa. Ope käski tältäkin ratsastaa niskan pyöreäksi, sillä kuulemma rauhoittuu. Yllättäen tämä tuli vielä helpommin pyöreäksi kuin Gia. Puoli kierrosta ravissa ja tsup. Saatiin alkutunnista kyllä yksi pikkujumikin ja vähän nosti takajalkaa, minipukki. Mutta nätisti pyytämällä lähti liikkeelle.

Laukat arvelin epätasapainoiseksi kaahailuksi mutta olin onneksi ihan väärässä. Rauhallinen, pyöreä, reipas, ohjattavissa. En lähtenyt säätelemään mutta yllättävän tasapainoista. Suurin ongelma oli yhä vähän löysän tuntuinen satulavyö. Satula keikahti helposti vinoon. Mentiin Heken satulalla vaikka Kingin satula on kuulemma ensisijainen vaihtoehto. Laukat nousivat nätisti.

Loppuverkkaa.
Vähän on kuskin katse niskassa.
Olikohan Matleena, joka kuvasi nämä?

Verkkahypyt tultiin pienelle pystylle. Haaveilin ihan ministä mutta aloituskorkeus taisi olla jo vähintään 50 cm. Ja alapuomina oli lankku. Hupakko yllätti positiivisesti. Kiemurtelu oli todella loivaa. Ei katsonut estettä, ei hidastellut tai kiihdytellyt. Ei vetänyt päätä alas. Yli vaan. Este nousi ja sama uudestaan. Tultiinkohan tämä kolmesti.

Toinen verkkaeste oli okseri vasemmassa kierroksessa. Siinä oli valkoinen lankkulaatikko välissä. Mutta ei Hupakko sitäkään katsellut. Pari ylitystä siihenkin. Ihan kaikki paikkamme eivät olleet priimoja mutta meni yli vähän kauempaa tai miniaskeleella.

Sitten tultiin rata. Olisikohan korkeus ollut meille jotain 70 cm kieppeillä. Yksittäinen pysty lävistäjällä, pitkä suora linja pystyltä okserille, lävistäjällä sarjan a eli pelkkä yksittäinen pysty, toiselta pitkältä sivulta suora linja ja vielä lävistäjällä n. 4 laukan linja.

Ykkönen ihan siististi. Kaarre ykköseltä kakkoselle oli tiukan näköinen mutta onnistui ihanan helposti. Sarjalla tuli pudotus ja humma vietti sivuun, mentiin maassa olevien puomien yli. Satula oli vähän vinossa ja yritin suoristaa sitä samalla. Laukka tuli vähän ravikiihdytyksen kautta mutta saatiin jatkettua. Linja ok. Viimeiselle linjalle ei venytty neljään ja yritin tuupata kaukaa. Otti vielä miniaskeleen.

Tässä vaiheessa sain vähän juonesta kiinni että millaisista paikoista hyppää ja millainen laukka tammalla on. Oltiin kuitenkin kaikki niin tyytyväisiä ettei hypätty enää enempää. Taisi tämäkin olla jo vähän rankkaa. Mutta junnu oli niin mainio tapaus että toivoin että saan ruveta tällä loikkimaan jos pysyy tontilla.

Loppuraveissa oli alkuun aika paljon vauhtia. Mutta sain menon hallittua ja sitten oli taas kivan tasainen.

Loppuraveista.
Kuski kenottaa ratsua enemmän.

Loppukäynnit saatiin käydä pellon kautta. Tiellä Hupakko kulki rohkeasti edeltä mutta sekä lepattava liina että soliseva ylitettävä joki olivat niin jänniä että tyssäsi ja laitettiin kaveri ensin. Pikkukomennuksella ei mennyt ensimmäisenä.

Olipa hauska pikkuelukka. Jonkin tällaisen tahtoisin omaksi.

Ongelmia:
satula valui herkästi sivuille
kaikki laukannostot eivät olleet ihan siistejä
yksi pudotus
ei halunnut mennä jännistä asioista ekana ohi

Parannusta:
todella sympaattinen tapaus
tasapainoinen laukka
vaihtoi laukat itse
ei katsellut esteitä yhtään
hyppäsi rohkeasti

Pieni videokooste: