Lempihepalla rääkkivalmennuksessa

Perjantaina ehdin iltapäivästä Artsiin. Suosikkiratsuni oli tietysti Hemppa mutta koska kisat painoivat niskaan niin Tupukin piti kouluratsastaa. Lähdin sitten molemmilla valmennukseen (kukkaro sanoi kraah). Keli oli aurinkoinen päälle +20°C ja tuuli. T-paidassa oli silti aika lämmintä. Ope jakoi meille (2 ratsukkoa) no shoutit ja helpotti kyllä elämää!

Aloitin siis Hempalla. Taivuttelin ensin itsenäisesti käyntiin ja kun tuntui ettei opetus vielä ala niin otin raviin. Ihan kamala siirtymä ja humma nosti turvan taivaisiin ja jäkitti ravia. Olin itsekin palauttamassa takaisin käyntiin mutta ohje oli että aloitetaan käynnissä ja käsky kävi lyhentää ohjia. Käynnissä Hemppa toimi ihan ok. Mutta kun prässättiin yhtään enemmän niin tunnin aikana jumitteli ja peruutteli useamman kerran. Yrittipä muutaman kerran vähän keuliakin ja lopulta keuli ihan kunnolla. Taisi kuitenkin aina todeta että ei auta, hommia joutuu tekemään. Ope sanoi että noissa tilanteissa pidetään ohjat kädessä ja pyydetään vain eteen. Itsekseni olisin varmasti jo laskenut vaatimustasoa.

Pyörittiin alkuun ympyrällä. Ripeää käyntiä lyhyillä askelilla. Takaset koukistamaan ja keulaa kevyeksi. Tuntumalla ja asiallisessa muodossa. Siitä pätkiä lyhyttä ravia ja taas käyntiä. Piti ajatella piffiä. Hemppaa hermostutti välillä ja olisi halunnut helpommat hommat. Ravi oli alkuun jäkittelyä mutta tasoittui kuitenkin. Silti useamman kerran Hemppa ehdotti että eikö jo riitä. Jumitteli ja peruutteli. Ope käski pitää tuntuman ja pyytää eteen. Peruutettiin mm. kottikärryt nurin ja aitaan. Välillä Hempalle riitti jo ennen kuin törmäsi mihinkään.

Sitten ruvettiin tekemään siirtymiä lyhyemmän ja isomman ravin välillä. Isompi ravi lähti hyvin muttei saanut jäädä matkustelemaan vaan ottaa takaisin ennen kuin lähtee vyörymään. Meni hetki että tajusin että tätä pitää vaihdella itse ees taas ilman erillistä käskyä. Mukaan lisättiin vielä kaksi volttia molemmille pitkille sivuille. En muista tehtiinkö jotain muitakin kommervenkkejä. Välillä vähän pompin isommassa ravissa, välillä sain istuttua paremmin. Hemppa huhki kunnolla ja hikosi.

Lopulta saatiin hetken hengähdys lepokäyntien muodossa. Kaveria hiillostettiin vielä sen ajan. Kun kaverille lopulta riitti niin me aloitettiin ympyrällä oikeassa laukassa. Taas sama juttu että ensin lyhyitä askelia, sitten kasvatettiin laukkaa ja koottiin taas takaisin. Oikea ei rullannut ensin kovin hyvin mutta parani. Lisää ei tarkoittanut kiihdytystä ja kaahailua. Ajatusta keskilaukan suuntaan. Tahdin piti säilyä. Kun siihen saatiin tukea niin onnistui hienosti ja saatiin toinen lepokäynti.

Sillä aikaa kaveri teki oman laukkapätkänsä. Sen jälkeen me jatkettiin vasemmassa laukassa. Tämä oli meille helpompi suunta ja laukka rullasi letkeämmin. Lyhyttä laukkaa, sitten kuski takakenoon ja isompaa laukkaa. Tuntui etten taipunut enempää takakenoon. Sitten vasta kelpasi. Tähän suuntaan ei tainnut tulla yhtä paljon höykytystä vaan muutaman hyvän siirtymän jälkeen meidät armahdettiin keventämään loppuraveja. Yritin yhä huolehtia suoruuden, keveyden ja aktiivisuuden. Ihan siistiä menoa.

Loppukäynnit jäivät lyhkäisiksi kun tuli käsky vaihtaa seuraavaan ratsuun. Hemppa oli hionnut ihan märäksi ja rupesi jo vaahtoamaan päästä. Kuski ei onneksi ollut ihan yhtä puhki. Mutta veikkaus siitä että Hempan kanssa valkassa on kevyttä meni jykevästi pieleen.

Ongelmia:
ei ollut kuvaajaa
Hemppa vastusteli useamman kerran
osasi keuliakin ihan kunnolla

Parannusta:
meno parani paljon
olin yllättävän rauhallinen vaikka ratsu protestoi isostikin
vasen laukka oli helpompi