En ehtinyt monta minuuttia olla välillä pois selästä kun kapusin jo Tupun kyytiin. Kiitos tallin väelle ratsun varustuksesta. Siinä missä ensimmäinen tunti oli puokkitunti niin jälkimmäinen oli suokkitunti. Hyvin sopivat kavereiden kanssa yksiin.
Tämä tunti aloitettiin samantapaisesti kuin edellinenkin eli mentiin pientä, odottavaa käyntiä mutta nopeilla askelilla. Tupun sai aina hetkeksi odottamaan mutta jos hölläsin yhtään niin kiihtyi heti. Hitaasta käynnistä ruvettiin tekemään siirtymiä pieneen ja odottavaan raviin. Näitä useampia. Kun ravin sai odottamaan niin sai ratsastaa ravia eteen. Mutta vain vähän ennen kuin ratsu lähtee vyörymään. Taisin ihan turhaan ratsastaa eteen, pelkkä malttava höllääminen olisi tainnut riittää. Sillä kerta toisensa jälkeen Tupu rupesi puolessa kierroksessa kiirehtimään ja vyörymään. Enkä tainnut tässä vaiheessa vielä tajuta mitä ope meiltä tarkalleen kaipaa.
Jo alkutunnista tuli ohjeita aina taputtaa sisäkädellä. Tupu levisi aina samantien kun myötäsin sisältä. Ihan vähintään turpa heilahti ulos. Jos myötäsin molemmilla ohjilla niin rotkahti lavoilleen. Ohje oli että tätä pitää vain toistaa kunnes hepo oppii mitä siltä halutaan. Vähintään vaivalloista. Itse en millään olisi halunnut antaa sisäohjaa niin paljon pois kuin mitä ope halusi. Pienemmät myötäykset eivät taas tuntuneet riittävän opelle. Ja kun kerrankin kuvittelin kantavani käteni kauniisti niin nyt tuli käsky levittää niitä alas sivuille. Ja vielä enemmän kuin mihin käteni venyivät. Tuossa asennossa kadotin myös voiman käsistäni.
Välissä tultiin kenttää ympäri avon, pohkeenväistön ja parin voltin tehtävällä. Tupun kanssa ei liikoja ratsastettu eteen vaan pikemminkin yritin pitää sen malttavassa ravissa. Yllättävän samoilla linjoilla oltiin nyt kuin mitä tein noin viikko sitten itsenäisestikin. Siellä kyllä apuohjat pelastivat paljon. Nyt Tupu nojaili käsiini ja pidätteet eivät valitettavasti tulleet (menneet läpi) vain vatsalihaksilla. Väisti kuitenkin ihan ok ja avoilutkin taisi jotenkin tunnistaa. Näitä tovi molempiin suuntiin.
Suokkien kanssa otettiin laukat enemmän porukassa. Hidasta käyntiä, nosto, jokunen askel laukkaa ja takaisin käyntiin. Tupu innostui vähän ja kaveri kuumahti vielä enemmän. Kun tämä sujui niin sitten jäätiin laukkaan ja tehtiin laukassa hidastuksia ja muistaakseni ajatuksia takaosan väistöstä ulos. Suokkienkin kanssa aloitettiin vaikeammasta eli oikeasta kierroksesta. Nyt tuntui että vasen eli jälkimmäinen ei lähtenyt paranemaan vaan tamma rupesi kadottamaan keskittymiskykynsä ja rupesi jyräilemään. Ei kovin ihanaa. Saatiin laukkoihin kuitenkin jotain eroja.
Loppuraveissakin piti saada tamma malttamaan. Siinä olikin tekemistä. Mutta onneksi tämäkin loppui lopulta. Käsissä tuntui että joku on siellä makoillut.
Loppukäynnit käytiin peltolenkin kautta ja meni oikein mukavasti. Siinä oli hyvä hetki kaverin kanssa vähän purkaa ahdistuksia tunnista. Selvisipähän valkussa ainakin monta asiaa, jotka tarvitsevat lisää treeniä.
Ongelmia:
sisäohjasta piti päästää paljon enemmän kuin olisin halunnut
Tupu ei oikein rauhoittunut odottamaan
lopputunnista vyöryminen paheni
kädet tulivat kipeiksi
harjasta jäi tuppoja hanskoihin kun jäi ohjien väliin
ei myödännyt kunnolla missään vaiheessa
illalla päähäni tuli auringossa paahtunut olo
Parannusta:
löytyi parempiakin hetkiä
oikea laukka nousi näppärästi joka kerta
Laura videoi pätkiä ekasta laukasta:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora