Yllätysmaasto koulukisakvaaleina

Tiistaina tuppauduin Uotilaan koulutunnille Lidalla. Tai niin ainakin luulin. Vähän kouluratsastusta että kvaalataanko sunnuntain NuRin koulukisoihin. Ratsu osui oikein mutta lähdettiinkin maastoon. Turvaliivi jäi autoon, sitä oli vähän ikävä. Kouluraipan jätin matkasta ja otin lyhyemmän kepin mukaan.

Hoitaessa Lida oli kiltisti, oli taas niin keskittynyt heinänkorsiin että annoin olla irti. Keli oli mennessä aurinkoinen mutta sitten kuuropilvi ilmestyi satamaan niskaan. T-paita oli kuitenkin hyvä valinta kun lämmintä oli parikymmentä. Ratsukoita 8 oppilasta ja ope.

Käveltiin ensin ihan pitkään kentällä. Maastojärjestyksessä jouduttiin Eetun perään letkan neljänsiksi. Lida ei tälle keväälle ole kuulemma vielä maastoillut. Jännittihän se. Varsinkin kun tiedän että halutessaan linkoaa minut kevyesti kenttään.

Lähdettiin samaa reittiä pellon poikki kuin viimeksikin. Toisella puolella ravipätkä soratiellä meni hyvin. Puskissa Lida ei olisi halunnut ravata vaan vaihtoehdot oli käynti tai laukka. Laukkaa en suvainnut ja lopulta ravikin löytyi. Vähän pomppi ja ravisteli päätään muttei pukitellut. Laukkapätkät mentiin ihan hallitusti, ei kiihdytellyt. Eikä kyllä kovin lujaa menty. Pariakymppiä.

Autoista Lida ei piitannut. Jatkettiin sitten uusille reiteille takaisin 132:n (iso autotie) omalle puolelle. Kaikki askellajit, pikkuhiljaa rupesin rentoutumaan. Muutamia pikkusätkyjä tamma säi, mm. palloilevista lapsista. Vähän nuohottiin Eetun hännässä muttei ruunaa haitannut.

Pellolla oli miniojan ylitys, se meni helposti. Laukat kotiinpäinkin meni hallitusti. Ja tupsahdettiin lähes omaan pihaan ennen kuin keksin missä ollaan.

Ihan hauska reissu. Ei mitään usvattelua. Yllättävän rauhassa kaikki olivat, olen tottunut paljon kekkuloivempiin ratsuihin. Tämän perusteella sitten heltisi kisalupa. Samalla kuulin että Lida on jo lähdössä kisoihin toisen kuskin kanssa.

Ongelmia:
pientä jännittyneisyyttä
pään viskomista

Parannusta:
kivan tolkku