Keravan kenttäkurssin alku sijaisopella

Maanantaina oli taas vuotuisen kenttäkurssin vuoro. Kerava kutsui taas. Tällä kertaa heppajako toi alleni Arianen (s. 2000), kovasti Shannonin oloinen tamma. Vaikka olin ajoissa paikalla niin 50 min ei riittänyt tänäänkään. Hokkireiät olivat tukossa, itselläni liian hellä ote ja yhdessä kolossa taas kivi. Lopulta ope laittoi 3 vikaa hokkia kiinni ja niin tiukkaan väänsikin etten omin voimin saanut niitä irti.

Ratsukoita tunnille tuli 5 ja keli oli aurinkoinen n. +17°C. Vähän yllätyin kun Simo ei saapunutkaan paikalle vaan Essi piti tunnin. Ensin verkkailtiin vasemman puolen pellolla pikaisesti askellajit läpi. Heti selkään noustessa huomasin kuinka kammottavan vino Ariane on. Vaikka satulan vasemmalle puolelle laitettiin korokepala niin silti tunsin istuvani vinossa. Ratsu oli kuin mato mutkalla ylhäällä, alhaalla ja kallellaan ja pää heilui puolelta toiselle. Ihan uudenlainen kokemus. Ravissa oli alkuun vähän hidas, samoin laukassa. Ohjautui kuitenkin ja herättelyllä eteni.

Aloitettiin tänään laukkavedoilla. Kevyt istunta. Ensin harjottelukierros, sitten 400 m/min, 450 ja lopuksi 500. Tamman omat menohalut lisääntyi samalla kierrosten edetessä. Alkuun oli ihan lunki, myöhemmin vähän hyöri odotellessa. Mutta tosi maltillista.

Ensimmäinen kierros mentiin ihanneaikaan 400 vaikka aloitettiin ihan summassa. Hain tavallisesti etenevän maastolaukan ja vähän piti hoputella. Toisella kierroksella vähän pidätin kun imi itse enemmän eteen. Yritin pitää vauhdin samana mutta tultiin 5 sek liian hitaasti. Kolmas kierros mentiin suht reipasta maastolaukkaa, Ariane eteni itse eteen. Hauskan spurtin otti aina loppuun. Ihanneaikaan. Vikalla kierroksella päätin usvatella kunnolla. Ei nyt ihan täysiä menty mutta reippaasti. Eikä enää irronnut mäkispurttia loppuun. Vaan ope kommentoi silti että lopussa kirittiin niin että tultiin 5 sek liian nopeasti. Siinä oli hyvää vauhtia. Eikä yhtään holtitonta.

Verkkahypyt otettiin viikonlopun kisojen verkkaesteille. Pienempää tukkikasaa, ns. porttia ja isompaa tukkia. Eka kierros tasaisesti, sitten ponnistuspaikat meni hukkaan ja loikittiin kaukaa tai läheltä. Tamma meinasi vähän turhan innokkaasti leijua kohti esteitä ja pidättelin ehkä tarpeettoman paljon. Enemmän liikkeen mukaan ja kädet alas oli kommentit. Sekä käsky laittaa huomiseksi kannukset jalkaan. Helppoa ja mukavaa, kaikesta yli. Molemmat laukatkin nousi. Esteiden jälkeen oli välillä vääriä.

Sitten käytiin loikkimassa hautoja. Ei Ariane niin haudoista välittänyt vaan otti kipinää jos jäi joukkion viimeiseksi ja yksin. Ravissa ja laukassa. Sekä haudan perään 10 metrin päässä tukki. Ratsasta välissä eteen oli ohje. Toisella kierroksella käytin löysästi raippaa kaulalle ja opelta tuli tästä kehuja. Isompi hauta meni sekin mukisematta yli.

Haudasta yli.

Lopuksi mentiin vedelle. Vaan käveltiin siitä läpi. Ja sitten laukattiin yksitellen. Muttei hypätty mitään. Ariane ei tuijotellutkaan vettä vaikka aiemmin väisteli vesilätäköt. Edelleen mukavaa ja helppoa, ehkä vähän liiankin. Aavistuksen nössöä Irlantiin verrattuna. Vaan jospa meitä huomenna pelotellaan kammoksumallani alashypyllä.

Yleisö nappasi meistäkin pari kuvaa.

Ratsastus oli kevyttä mutta päivän suurin urheiluosuus tuli hokkien kanssa. Pahin hiki tuli pintaan kun niitä taisteli irti. Toivon hartaasti huomiselle helpompaa hokkeilua!

Ongelmia:
vino ratsu
heräsi vähän hitaasti
hienosäätöpulmia
hokkien kiinnitys ja irrotus

Parannusta:
kaikesta helposti yhdessä yli
ei jännittänyt rahtuakaan
laukansäätely vedoissa sujui yllättävän hyvin

GoPro-näkökulma päivän menoon:


Yleisö otti meistä pari haudanylityspätkää: