Maanantaina tuli viesti että esteitä ei ole mutta kaksi koulutuntia. Pääsin siis ratsastamaan kummatkin tuntini. Keli oli n. -4°C ja lunta tuprutti. Välillä ihan paljonkin mutta niin pientä että kovin suuria nietoksia ei näistä tullut. Listassa luki Harmonia kummallekin tunnille. Totesin että takamukseni ei kestä kahta tuntia ilman satulaa, joten satula matkaan. Tallissa Hoo esitti tänään pitkästä aikaa ihan kunnon lohikäärmemuuveja. Itse olin yllättävän rauhallinen ja jatkoin muina naisina harjaamista vaikka tamma toisesta päästä esitteli hampaitaan (ei ylettynyt koska oli kiinni) ja toisessa päässä viuhtoi takasella ympyrää. Harmi ettei tämä ignooraus riittänyt. Myöhemmin takanen rupesi hyrräämään vieressä niin pitkään ja hartaasti että piti hakea raippa seuraksi. Eikä se tarvinut kuin ottaa käteen niin tamma asettui. En siis edes uhkaillut.
Vielä yhdet kiukut tuli satulasta. Tamma näytti hampaita, esittelin sille kyynärpäätäni ja se iski päänsä siihen, hermostui, keveni edestä ja heilutti takasia. Onneksi rauhottuikin nopeasti. Rupesi nimittäin karsina tuntumaan aika ahtaalta.
Kavioiden putsaus ja taluttaminen toimivat priimasti.
Kenttä oli aika koppurainen. Kunnon kaivautunut ura ja sen vieressä muhkuraa. Ensimmäinen tunti oli jotain ihan kammottavaa. Ohjat tuntumalle ja heti raviin. Meille niin tärkeä käyntipohjustus jäi siihen että yhden sivun verran yritin vähän jotain. Ravissa Hoo oli vino ja juoksi alta. Kammottavaa. Yritin pitää tamman kahden ohjan tuntumalla, olla hääräämättä liikaa (eli aikamoista hentoilua) ja käyttää pohkeita. Jalat oli taas hyvin aneemiset. Kaikki hidastukset oli hirveää vetämistä.
Ope haukkui ratsuani aasin näköiseksi. Joo, ei mennyt kovin nätisti mutta silti! Veikkaan että syytä oli vähintään yhtä paljon satulassa. Kun tamma ei toiminut, minua rupesi hermostuttamaan, jolloin jäykistyin, tamma jännittyi lisää ja kierre vain paheni. Ope käski volttailla mutta siitä ei ollut apua. Lopulta oma ratsastus oli kammottavaa sinnepäin haahuilua. Pitkille sivuille nostettiin laukkaa. Tamma kuumui mutta silti osa nostoista oli järkyttäviä ravin kautta kiihdyttelyjä.
Päädyssä oli tarkoitus tehdä timanttia. Siitäkään ei tullut oikein mitään. Yritin pitää ohjastuntuman vakaana ja samanlaisena kumpaankin ohjaan. Tamma oli tosi jäykän ja vinon oloinen, murehdin sitä ihan liikaa ja sorruin värkkäämään ohjilla. Lopulta pyörittelin voltteja käynnissä kun ravissa meidän menossa ei ollut mitään järkeä.
Ainoa, mikä tänään sujui edes jotenkin, oli toiseen päätyyn tehdyt käyntiväistöt. Tämän tunnin oli tarkoitus olla ihan perusasioita mutta me oltaisiin voitu ottaa vielä pykälä tai pari helpompaa menoa. Ens kerralla osaan sitten toivoa käyntityöskentelyä.
Loppuravit eivät tuoneet juuri helpotusta. Kun ope katseli muualle (ja kuski sai hieman rentouduttua) niin tammakin lopetti kaikista pahimmat jännittämisensä ja meno rupesi olemaan etäisesti vähän oikean suuntaista. Siihen sitten lopetettiin. Onneksi tämä sentään tuntui menevän nopeasti ohi.
Tunnin jälkeen oli ihan hirvittävät keljutukset päällä. Varmaan huonoin tunti 5 vuoteen! Mikään ei sujunut. Tästä johtuen olin varmasti tikkujäykkänä kyydissä. Yritin keskittyä hengittelemään ja rentoutumaan. Onneksi seuraavan tunnin kuskit saivat mutkin sitten paremmalle mielelle.
Tuntien välissä vaihtui ope. Totesin alkuun että meidän eka tunti oli järkyttävän hirvittävä. Ope kysyi että onko mulla arvauksia mistä se johtuu. Vastasin että kelistä, pohjasta, tammasta, kuskista tai satulasta. Ehdotus oli että jätä satula pois. Sen teinkin sitten myöhemmin kun totesin että ravi satulan kanssa on yhä hirveää. Istunkohan jotenkin kummallisesti tämän uuden satulan kanssa? Jalat väärissä paikoissa?
Tämä tunti alotettiin tosi rauhallisesti, mikä sopi meille paremmin kuin hyvin. Keskityttiin suoraan tulemiseen ja kulmiin. Pitkin ohjin päästiin pituushalkaisijalla paremmin suoraan kuin tuntumalla mutta kovin hienoa meidän suoraan meno ei silti ole. Lisää energiaa pitäisi saada että kiemurtelu vähenisi. Takaosa pullotti tänään oikealle. Sanoisin että istunnastakin voi löytyä vikaa.
Nyt saatiin niin täsmäohjeita että meidän meno rupesi hitaasti ja varmasti paranemaan. Tosi pitkä käyntipätkä alkuun ja se oli tosiaan juuri se, mitä tarvittiin. Itse lakkasin murehtimasta, rentouduin ja tammakin rauhottui.
Kun ruvettiin ottamaan pitkille sivuille ravia niin nakkasin satulan pois. Tehtiin pysähdyksiä, peruutuksia ja siirtymiä. Ilman satulaa meno oli paljon helpompaa ja pidätteet menivät huomattavasti paremmin läpi pelkällä istunnalla. Päästiin siitä kammottavasta vetämisestä eroon. Pysähdykset tuli parhaimmillaan tasan. Tamma rupesi myötäämään pysähdyksiin. Peruutukset rupesivat toimimaan alun nihkeyden jälkeen kevyesti. Open ohje liikutella ohjia peruutuksen aikana paransi muodon tasaisuutta. Itse keskityin pitämään tuntuman siirtyessä pysähdyksestä raviin ja ope muistutti pitämään tuntuman kunnolla myös ravissa. Siinä käteni halusivat lähteä leijailemaan. Kulmissa suositeltiin tekemään nopeammat johtamiset ja palauttaa kädet aina omille paikoilleen. Tadaa, ratsu myötäsi. Lopulta muistin ratsastaa siirtymät myös ravista käyntiin ja sen jälkeen meidän meno kaipasi enää pikkuviilausta. Nyt tamma taipui ja myötäsi kulmissa, kuunteli, keskittyi eikä kiirehtinyt. Ero edellisen tunnin jäkitykseen oli valtava!
Tämä tunti meni siis aika rauhallisesti ja laukkaamatta. Mutta tässä oli niin paljon enemmän järkeä kuin aiemmassa kiristelyssä! Tästä tulin onnelliseksi ja tunnin takaiset keljutukset haihtuivat. Jos ongelmamme johtuvat satulasta niin sitten meillä on ongelma. Olisi ihan hyvä osata mennä myös satulalla. Tänään tosiaan kummankin tunnin 2 muuta ratsukkoa menivät ilman satulaa.
Ongelmia:
ensimmäisellä tunnilla lähes kaikki
Parannusta:
toisella tunnilla sekä kuski että tamma rentoutuivat ja yhteistyö rupesi toimimaan
yllättävän hyvät peruutukset
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora