Alkuun näytti taas hankalalta mutta lopulta löytyi kolmen hengen porukka lauantaille pienryhmätunnille ja saatiin myös kaikille sopiva aika järjestymään. Tästä riemusta piti maksaa siis 32 e. Tunnin piti lauantaiope. Ratsukseni sain kisaheppani Merin eli nämä oli meidän toiset hyppytreenit. Maneesin mittari näytti +2°C, pihalla oli pikkupakkanen.
Esteitä kasattiin maneesiin 5. Suora linja pysty-okseri, 21 m, kaareva linja pysty-pysty 24 m ja yksinäinen okseri lävistäjälle. Tällä kertaa Meri ei ollut alkuverkassa yhtään niin ihanan helppo kuin viimeksi kisaverkassa. Käynnissä pyöristyi, ravissa meinasi mennä joko hissutellen tai pitkänä ja lujaa. Laukassa muka vähän jotain säädeltiin mutta mentiin mielestäni joko pitkänä ja lujaa tai pyynnöstä tosi lujaa. Lyhentely-yritykset oli juuri yrityksiä. Sisäpohjetta paremmin läpi kaipasi ope. Meri oli enempi innoissaan kuin laiska.
Verkkahypyt hypittiin 21 metrin linjalle. Esteet oli alkuun ristikoita. Alkuun meiltä kaivattiin väliin kuutta askelta. Ekalla yrityksellä jäi tosi ahtaaksi mutta Meri pelasti ja mahdutti vielä kuudennenkin. Sen jälkeen tajusin ottaa enemmän kiinni ja tulla pienemmässä laukassa sisään. Siistit 6. Sitten esteet nousi pystyiksi ja yhä tultiin nätisti kuudella. Jos linjan jälkeen oli vääriä laukkoja niin Meri korjaili ne melko itsekseen. Tultiinkohan tämä vielä viidellä. Kuitenkin myöhemmin myös 5 laukkaa tuli tähän siististi ja sujuvasti.
Tämän jälkeen tultiin kaarevaa linjaa. 6 laukkaa siihen siististi. Pari kertaa muistaakseni. Kivan tasaista menoa meillä.
Sitten hypättiin 6 hypyn pikkurata. Ekalla kierroksella korkeus oli jossain 60 sentin nurkilla. Suora linja, lävistäjäokseri, kaareva linja ja vielä kaarevan eka toiseen suuntaan. Oikein kiva ja sujuva. Erityisen tyytyväinen olen lävistäjäokseriin. Jäätiin vähän kauas ja pyysin Meriä ponnistamaan kauempaa. Hyvin totteli ja saatiin hyvä hyppy. Ponnistuspaikoista oltiin joka kerta samaa mieltä.
Seuraavalle kierrokselle ope nosti esteet meille ysikymppiin. Sitähän minä halusin. Rupesivat vaan näiden pienien jälkeen näyttämään melko valtavilta. N. 30 cm kerralla ylöspäin. Mutta hillitsin itseni enkä ruvennut arastelemaan ja toivomaan pienempiä. Linjan eka jäi vähän matalammaksi Sen verran meni jännäksi että ekalla linjalla jäädyin ja unohdin ratsastaa. Tuijottelin vain okseria että hui kamala. Siinä meni laukasta rytmi ja paikka katosi. Eikä se Meri sitä sitten itsekseen hypännyt vaan otti suht rauhallisen kiellon esteen eteen. En raipannut koska eihän heppa oikeastaan ollut edes tuhma. Seuraavalle yritykselle muistin että ai niin, täällähän piti ratsastaa. Sujuvat 5 laukkaa väliin ja vähän varmistelua. Nätisti yli. Lävistäjäokseri jännitti sekin mutta yhtä lailla selvittiin siitäkin. Lennossa taputuksia. Linjan ekalle tultiin hitusen lähelle mutta yli päästiin. Toiselle tuli parempaan paikkaan, helposti yli. Kaarre oli taas tiukahko ja laukka vähän kärsi. Mutta vikalle ei tykitetty vaan tultiin aika maltillisesti. Hyvään paikkaan ja nätisti yli. Vau! Olin tosi tyytyväinen että pienen jahkailun jälkeen päästiin ysikympeistä näin hyvin yli. Kaunista yhteistyötä.
Hitusen jäi eka linja kuitenkin hampaankoloon ja ennen kuin ehdin ajatella asiaa enempää niin ope käski ottaa sen uusiksi. Nosti vielä ekankin pystyn n. ysikymppiin. Hyvä laukka, vähän lähelle ehkä mutta nätisti taas viidellä. Eikä mitään epäröintiä. Olin tosi tyytyväinen. Myös ope oli sitä mieltä että voidaan lähteä kisoissa hyppäämään 90. Jes! Eihän Meri itsestään hyppää mutta eihän sen kuulu eikä tarvikaan.
Olipa ihana tunti. Kaikilla meni kivasti eikä turhaan odotteluun mennyt aikaa. Hyppyhommat pitää ehdottomasti jatkossakin tehdä tarpeeksi pienellä porukalla.
Ongelmia:
yksi kielto
Parannusta:
ponnistuspaikat löytyivät hyvin
ei miniaskelia
90 meni lopulta helposti
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora