torstai 4. joulukuuta 2014

Epätasaista menoa esteillä

Arvelin että torstaina olisin saanut estetunnille jonkun muun kuin Fossin. Varsinkin kun kysyttiin että tulisinko jouluriehaan hyppäämään Mörköllä. Tai että vaihtoehtoisesti oltaisiin tehty jotain muuta kuin hypätty. Väärin meni ja hyppelyt Fossilla jatkuivat. Hepo oli jo hommissa jo valmiiksi. Oli kuulemma ollut reipas mutta kevyt edestä.

Esteitä kasattiin keskelle yksi okseri. Sen lisäksi kaksi maapuomia ja kaksi kavalettia keskiympyrälle. Alkuverkassa hepo ei taaskaan mennyt kovin lujaa. Muistelen että oli tänään hitusen raskaampi edestä kuin viimeaikoina. Alkulaukkojen jälkeen nostettiin jalustimet ylös. Olisin voinut ottaa hetken totuttelua, nyt otettiin heti raville ja homma meni aika pinkeäksi. Ravipuomeja pää ylhäällä. Ei kovin ihanaa. Hetkeä myöhemmin ruvettiin ottamaan puomien jälkeen laukka. Laukassa Fossi oli rauhallisempi, harmi vaan ettei malttanut odottaa nostoa kunnolla ja oikealle käännyttäessä liirasi reilusti vasemmalle. Kertaalleen meinattiin liiskata opekin seinän väliin. Hupsis. Onneksi ei osunut. Ratti oli siis vähän rikki.

Seuraavaksi tultiin keskiympyrää laukassa. Neljännesvälein oli maapuomi ja kavaletti. Niin kauan kun vaan laukattiin suoraan tai puomien yli kaikki oli ok. Mutta kun otettiin kavaletit mukaan niin vauhti kiihtyi ja kiihtyi ja kiihtyi. Rupesi olemaan vähän holtitonta. Jännitin reisillä että pysyisin kyydissä. Ei hyvä. Ope käski istua syvään. Helpommin sanottu. Reidet meni lähes krampille ja lopulta rupesin ohjailemaan kavaleteista ohi ja jarruttelemaan että saan vähän huokaistua. Jälkimmäinen kierros oli vielä huonompi. Päästiinköhän koko settiä kertaakaan peräkkäin yli? Jäin liikaa kiinni ohjiin. Rupesin ymmärtämään miltä Fossin muista kuskeista tuntuu. Meillä onneksi on jalustimien kanssa jarrut.

Sitten otettiin jalustimet takaisin ja ruvettiin hyppäämään pituushalkaisijan okseria. Vuorotellen eri suunnista ja suuntaa vaihtaen. Laukka piti saada rullaamaan ja ratsu kuulolle. Alkuun meinasi ryysäillä ja piti ottaa kerran seis esteen eteen. Se auttoi mutten edelleenkään uskaltanut luottaa että kuuntelee ja ratsastin vähän hissutellen eteen.

Ponnistuspaikat meni vähän tuurilla. Olin liian hidas reagoimaan. Vasemmasta oikeaksi laukka vaihtui aika nahkeasti. Este nousi ja edelleen mentiin millon mitenkin. Tuli toki hyviäkin kertoja väliin ja oikeakin laukka löytyi ainakin kerran. Fossi onneksi pelasti ja hyppäsi vaikka läpi jos askel ei osunut. Isompana lähdettiin sit aika kaukaakin. Korkeimmillaan okseri rupesi hipomaan metriä. Vähän isohko joo. Mutta jos oman ratsastuksen ja paikkojen katselun saisi ruotuun niin ei paha.

Ongelmia:
ilman jalustimia jarrutehostin katosi

Parannusta:
metristä yli

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora