Pukiton maasto hiekkakuopille

Perjantaina tunnin jälkeen huokailin taas kuinka kiva Harmonialla oli mennä. Tallinpitäjä sitten kyseli että koska tulen seuraavan kerran ja ehdotti seuraavalle päivälle maastoa. Heti ekana henkäisin että enhän mä ilman satulaa voi maastoon lähteä. Mutta hiertymät on saaneet levätä jo sen aikaa että voi laittaa satulan. Näin olin helppo ylipuhuttava.

Lauantaina oli ihana mennä tallille valoisalla. Tamma löytyi tarhasta mutta ei hörissyt. Oli kuitenkin asiallisesti. Harjatessa tosin piti taas ottaa taikasauva (raippa) apuun taikomaan tammasta paremmin käyttäytyvä. Seinään kahlittu syövä tamma oli kuitenkin riittävän asiallinen hoitaa myös omassa karsinassaan. Ope sanoi että jos sikailee niin käytävälle vaan. Satulan laitto vähän kiukutti. Kehtasipa vielä yrittää haukata opea selästä kun tarkisti vyömme. Onneksi olin hereillä nykäisemässä ohjasta.

Tänään kyseessä olikin siis 2h maasto eikä 2x 1h maasto kuten kuvittelin. Ope kertoi että lähdetään hiekkakuopille, jee! Etukäteen toki pelkäsin kuinka Hoo käyttäytyy. Muistelen aiempien reissujen pukkeja. Hepo oli virkeä mutta käsissä pysyvä. Välillä pörhisteli vähän tarpeettomasti. Alkumatkasta mentiin tosi pitkät käyntipätkät, joten kuskikin ehti rentoutua. Ravipätkät oli lyhyitä eikä Hoo tehnyt mitään tyhmää. Kun ennakoin ja pyysin sen raviin ennen kuin edellä menevä ampaisi eteenpäin niin vältyttiin omilta singahduksilta.

Kuopille oli aika pitkä matka. Kun päästiin sinne niin hepo pörhistyi entisestään. On tainnut tottua että kohta päästellään täysiä. Maisemat oli tosi hienot. Vähän samaa luokkaa ympäristönä kuin Pikkaralan kuopat mutta jylhempää. Yritin rentoutella heppaa asetuksilla. Mentiin pätkät ravia ja omin lupineni vähän laukkasin letkan hännillä. Tosi rauhallista laukkaa eikä tamma yrittänyt mitään.

Porukan kanssa laukattiin ylämäessä. Kovin pitkälle ei päästy kun tuli kaaoksen alkeita yhden hepan ohitellessa muita. Hoo kuunteli pidätteet ja jäi laukkaamaan lähes paikoilleen. Ei mitään ylimääräisiä pomppuja! Ja sitten odoteltiin (lähes) rauhassa aloillamme ja käynnissä että muutkin sai ratsunsa käyntiin. Ei katastrofia.

Loppumatkasta mentiin metsäpolkuja, joissa oli sekä vähän kivikkoa että aika jyrkkiä alamäkiä. Otin pari oksatökkäisyä ja muutaman kerran piti vetää jalka pois hevosen ja puun välistä. Tykkään vähän leveämmistä poluista. Hoolla oli välillä vähän kiire mutta saattoi sille välillä antaa pidempääkin ohjaa. Tulipa loppumatkasta väisteltyä vielä pitkospuitakin. Yhdessä ahtaammassa kohdassa oli pakko mennä laudoituksella (kesti hevosen onneksi). Vaan olipa märät laudat liukkaat kesäkenkien alla. Onneksi oli monta jalkaa maassa kun neljäs lipsui.

Kentällä otettiin vielä laukkapätkät. Ope käski rentouttaa jalat ettei meno jarrutu. Yritin patistella eteenpäin. Ihan ok liikkui, vasemmassa jopa sangen kivasti.

Heppa hikosi märäksi vaikkei kovin lujaa menty. Taisi olla vähän liikaa padottua energiaa, jota purki jännityksenä. Tunnin jälkeen taas melko pienellä luimimisella selvisin harjaamisesta.

Ongelmia:
virtaisa ratsu

Parannusta:
ei pukkeja!
pysyi käsissä