Jäykkäsuokin notkistelua

Maanantaina tuli taas pahaa aavistava viesti, joka kertoi että koulutunti on peruttu osallistujakadon takia. Pah. Estetunti kuitenkin oli normaalisti. Ratsukseni sain Pikun, joka oli hommissa jo edellisellä tunnilla. Kuulemma vauhdikkaana. Esteitä kasattiin yksittäisinä okseri ja 3 pystyä (ks. piirros alempana). Ratsukoita tunnilla oli 4. Pakkasta -5°C. Kenttä vähän koppura mutta kesti kuitenkin hypätä.

Alkuverkka alotettiin taas pyörittelemällä voltteja. En tiedä tehtiinkö tämä poikkeuksellisen huolellisesti, sillä taivutteluun kaikissa askellajeissa meni lopulta huomattavasti aikaa. Alkuun Piku oli tavalliseen tapaansa kovin jäykkä. Oikea kierros toimi vähän paremmin. Vasemmassa kierroksessa tuntui etten saanut vasempaan ohjaan kunnolla tuntumaa. Taivutusyrityksistä kaula meni mutkalle ja ratsu kaatui etuosallaan sisään. Sisäpohje toimi siis huonosti. Tätä yritin hillitä kunnon tuntumalla ulkoa. Monesti oikea käsi lähti elämään omaa elämäänsä ja johtamaan ulos.

Laukka mentiin open silmien alla. Oikea oli ihan ok. Vasemmassa samat ongelmat vaivasivat edelleen. Piku teki vähän omia reittivalintojaan eikä meno tuntunut kovin hyvältä. Lisää laukkaa kaipasi ope. Nyrkit pystyyn ja vierekkäin. Parempia pilkahduksia en itse juuri huomannut vaikka ope semmoisia taisi nähdä. Lopulta meni aika filosofiseksi pohdinnaksi kun me laukattiin ja laukattiin. Olisin kaivannut vähän konkreettisempia neuvoja että mitä tehdä ja avustusta hyvien hetkien huomaamiseen. Lopulta kun kuvittelin että tuli parempi hetki niin otin käyntiin. Hetki huilattiin ja kun muillakin meni aikaa laukoissa niin jatkoin hommia sitten ensin käynnissä väistämällä takaosaa ulos ja parilla avopätkällä sekä ravilla. Piku pyöristyi hetkittäin mutta muoto oli tosi epätasainen. Halusin lisäksi että se etenee itse.

Verkkahypyt alotettiin tekemällämme miniristikolla. Ihan jees. Laukka oli vähän löysää mutta säilyi myötäisenä. Tultiin kummastakin suunnasta.

Ratapiirros. Keltainen pallero esittää lamppua.

Päivän esterata oli vain 4 hypyn mittainen mutta tänään kummallisen vaikea oppia. Onneksi oma vuoro oli vasta kolmantena niin ehdin seurata kaksi suoritusta alle. Kaikki pysyivät kentällä odottelemassa. Oikeassa kierroksessa okserille, oikealle, pysty valoa vasten ja vasemmalle, toinen pysty valosta poispäin, oikealle ja vika pysty taas valosta pois ja oikealle. Ekalla kierroksella esteet oli tosi pieniä. Melkeen otettiin kielto ykköselle kun tultiin niin haparoiden. Vääriä laukkoja, puskemista eteen ja hassuja ponnistuspaikkoja. 50 cm esteet ei näemmä motivoineet.

Seuraavalle kierrokselle korkeus oli n. 70 cm. Meidän meno parani jo hyvin. Vähän taidettiin pomppia kaukaa ja yksi väärä laukka jäi. Luulin että oltaisiin lopetettu siihen mutta esteet nousi vielä ja tultiin kolmas kierros. Laitoin ratsun liikkeelle ja olin itsekin hereillä. Paikat osui hyvin. Jos tultiin lähelle niin näin sen ja osasin tehdä pidätteet. Laukat vaihtui myötäisiksi ja ope kehui päivän tasaisimmaksi suoritukseksi. Hyvä me! Kivalta ja helpolta se tuntuikin.

Loppuraveissa pistin ruunan vielä hommiin. Ravattiin tuntumalla eikä vaan hölkötelty. Kas kummaa ja hepo tarjosi taas pyöreitä pätkiä sekä käynnissä että ravissa. Olisi voinut olla paljon tasaisempikin. En tainnut osata pitää käsiäni tarpeeksi aloillaan. Vähän reippaampi oma ravi olisi ollut kiva. Nyt jouduin pyytämään välillä eteen. Vasen kierros oli hankalampi mutta sain siihenkin suuntaan asetettua ilman että ratsu kaatui sisään. Suurin parannus tuli suunnanvaihdoissa, jotka alkutunnista oli pelkkää kaatumista puolelta toiselle. Nyt mentiin tasapainossa. Aina aiemmin olen sanonut että tarvittaisiin lisää kouluratsastusta Pikun kanssa. Nyt sitä oli riittävästi. Perun myös puheeni siitä että koulutunti ruunan kanssa olisi luultavasti kamalaa. Tuskin olisi.

Ongelmia:
alkutunnin kaatumiset sisäpohjetta vasten
epätasaisuus

Parannusta:
viimeinen hyppykierros oli mainio
myötäsi käynnissä ja ravissa