Merin jälkeen oli ratsun vaihto takaisin Jatsiin, estekorkeus yhä 75 cm. Pidin nyt raipan mukana. Ennen omaa vuoroa saatiin ottaa verkkahypyt alle eli kutonen väärään suuntaan sekä seiska. Ei onneksi Jatsikaan katsonut vesimattoa. Samoilla laukoilla taidettiin alottaakin. Ykkönen ok ja nyt tein huolellisen tien kakkoselle. Yli. Linjalla taisi olla vähän haparointia mutta reippasti edettiin ja päästiin esteistä yli. Arvelin etukäteen myös vitoselle ilmestyneet laineet ongelmaksi. Yritin lähestyä huolellisesti pohkeet kiinni mutta silti Jatsi keksi juosta ohi. En tainnut olla tarpeeksi jämynä. Ihan uusia piirteitä Jatsilta kieltää erikoisesteelle, jonka kuitenkin näki jo kaukaa. Uudella lähestymisellä yli ja loppurata puhtaasti. En muista tuliko nyt vihellystä mutta huutelin mennessäni että saadaanko hypätä loppuun. Lupa taisi tulla, ainakin hypättiin. Yli meni yhä ja kääntyi. Nyt kehtasi muka tuijottaa edellisessä luokassa ylitettyä lankkuakin. Raipannapautus varmuuden vuoksi ja päästiin yli. Loppurata ei tuottanut ongelmia. Harmi vaan tämäkin kielto.
Kuski taisi luottaa ratsuun liikaa ja ratsastaa liian vähän. Kelpo aika oltaisiin saatu Jatsinkin kanssa. Video kavalsi että Jatsin peruslaukka oli jopa reippaampaa kuin Merin. Kunhan saadaan Jatsin kanssa vähän lisää rutiinia (nämä olivat sen toiset oikeat kisat), pidetään puomit paikoillaan ja osutaan esteille niin väitän että 80-tasolle asti ruunasta on aikamoiseksi ruusukehaiksi.
Anne kuvasi:
Poseerattiin Merin ruusukkeen kanssa.
Jatsi oli palkintojenjaossa korvikeratsuna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta. -Nora
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora