Hyytymistä ja tilsoja

Maanantaina tuli taas viesti että estetunti on peruttu kelin takia. Nyt olikin kunnon loskalumikeli, lämpöä pari plussalla, tihutti vettä ja viikonlopun lumet oli maassa. Ratsukseni sain ihanaisen Hoon. Kysyin että laitanko satulaa. Vastaus oli että ei väliä ja sitten tarkentui että sama mennä ilman kun ei laukata.

Harmis oli tänäänkin epäilyttävän kiltti hoitaa. Ihan alkuun vähän nyrpisteli mutta kun en siitä suuremmin välittänyt enkä komentanut niin seisoi tosi nätisti aloillaan harjatessa. Parasta on hevosen väistättämisen helppous. Ei siinä mitään voimaa tarvi, kunhan sormella vähän kevyesti työntää. Olin sen verran ripeä että pyöräytin tammalle vihdoin viimein ranskiksen harjaan. Pitkään ja ohueen harjaan sen sai pikaversionakin yllättävän siististi. Ja vastoin odotuksia tämä jopa pysyi lähes koko tunnin ja avautuessaankin aukesi vain ihan niskasta eli loppuletti pysyi silti siistinä. En edes tiennyt että osaan tehdä noin uskottavan oloisia lettejä.

Harmonian ranskis.
©Mallu

Kenttä oli urilta märkä, keskeltä luminen. Tilsautuminen oli hurjaa ja niitä nakuteltiin lähes jatkuvasti joltain irti. Hoo oli vähän pystypäinen ja jännittynyt. Sitten rupesi hyytymään. Alkuun humputeltiin aika pitkään vain uraa pitkin ravissa. Tein käyntisiirtymiä ja yritin saada ratsua pyöreämmäksi. Eli kädet lukkiutuivat alas ja jännittyivät. Kertaalleen meinasin horjahtaa kaarteessa. Onneksi letistäkin sai hyvin kiinni. Pikatarrautuminen pelasti. Kannattaa pysyä lähellä sitä hevosen selkää eikä pomppia.

Lopulta tehtiin myös muutamia laukannostoja pitkille sivuille. Kelvollista. Keskilinjalle otettiin seis. Pysähdykset oli parhaimmillaan suoria. Välillä lähes suoria ja sitten korjailtiin. Raville pääsy ja suorana suoraan jatkaminen oli vähemmän ansiokasta. Löysä siirtymä, linjassa pientä hakemista, ratsu jännittyi, takaosa liirasi enkä saanut taipumaan kulmissa. Varsinkin vasemmalle taivuttelu oli tänään hankalaa. Otettiin omin luvin välikäynnit kun meidän ravaaminen rupesi menemään tosi tahmeaksi. En meinannut saada tammaa käynnistä raviin enää kovin hyvällä. Pieni tosi hyvä pätkä kyllä saatiin kun sisuunnuin komentamaan tamman liikkeelle ja se nappasi takasetkin mukaan ja oli tovin kevyt ja lennokas. Muistin jopa kantaa kätenikin sen hetken verran.

Lopuksi tultiin vielä muutamat raviväistöt. Olisin halunnut ratsua rennommaksi. Väisti ok, liike hyytyi ja takaosa lähti omille teilleen joko johtamaan tai jälkeen jos en ollut tarkkana. Tätä ennen poistettiin taas tilsat ja meno tuntui paljon lennokkaammalta. Osasyynä saattoi olla aiemmat laukannostot.

Tunnin jälkeen kun palattiin talliin niin tamman korkkarit oli melkoiset. Varmaan 6 cm lumipaakkua kummankin etusen alla. Ei ihme jos ei ole menohaluja. Vasara käteen ja lisää moukarointia. Käytävällä ei enää nostanut jalkojaan ajatuksesta. Karsinassa meinasi ensin tulla ruokakiukku ja karkaaminen sapuskoille. Harjatessa sitten nosteli etusiaan. Mutta enemmän malttamattomuuttaan kuin kiukusta. Voisikohan kuvitella että pääsen pikkuhiljaa tamman sielunelämästä kiinni. Onhan se 600 kg rakkautta.

Ongelmia:
oikoi kulmissa
taivutus vasemmalle
siirtymät ylös
aktiivisuus loppua kohti

Parannusta:
kiltti hoitaa
pysähdykset siistejä
yksi hieno ravipätkä patistelun tuloksena