Talvi yllätti naamiaisestekisat

 Sunnuntaina oli naamiaisestekisat Turkalla, luvassa 90 cm Rocolla. En ollut kovin innoissani lähdössä vaan salaa toivoin että kisat perutaan. Koko lauantain satoi (ei kuulemma Turkalla), samoin koko sunnuntaiksi ennuste lupasi märkää. Itselleni tuli yllätyksenä että märkä tuli räntänä. Kesärenkaat alla.

Ei tullut määräystä nakkihommiin vaikka kyselin. Olin siis lusmu enkä mennyt aamulla paikalle heti kisojen alkaessa vaan vasta 70 cm luokan aikaan. Menomatkalla satoi räntää ja auton mittari näytti puolta astetta pakkasta. Tiet olivat märät.

Nyt olin onneksi varustautunut kumisaappailla ja sadekamppeilla. Tarpeeseen tulivat. Kentällekään ei olisi oikein viitsinyt ratsastuskengissä mennä.

Ratapiirros oli onneksi kaikissa luokissa sangen sama.

Roco meni itseäni ennen kahdesti, ristikon ja 80 cm. Tosin lopulta keskimmäinen kuski päätti olla starttaamatta kelin takia.

Kävin itse vähän kävelemässä radan alkua ennen 80-luokkaa. Kovin märkää oli. Ehdotin että arvostelu muutettaisiin siten, ettei tarvitse ratsastaa aikaa. Tämä sai kannatusta ja pikaisella aikataululla näin tehtiinkin. 80- ja 90-luokista tuli siis A.0.0. Kaikki 10 estettä säilyivät radassa.

Lähdin vaihtamaan omia kamppeita ja sitten pikanaamioimaan Rocon. Olimme seeproja. Oma radankävely meni tässä ohi. Onneksi olin nähnyt jokusen suorituksen alle.

Yhä satoi sen verran että pidin osittaiset sadekamppeet päällä. Sen sijaan Rocon tuunattu korvahuppu oli läpimärkä jo siinä vaiheessa kun olin saanut sen paikalleen.

Oma lähtövuoroni oli 90-luokassa viimeisenä ja kuvittelin olevani hyvissä ajoin liikkeellä. Luokka oli tainnut kuitenkin jo alkaa ennen kun ehdin ratsaille. Verkassa ei ainakaan ollut kovin monta ratsukkoa.

Roco oli kävellyt hyvin alle, joten verkassa keskityin herättelemään humman liikkeelle. Vasen kierros. Ravissa eteen, sitten laukassa. Väki verkassa väheni aika nopeasti. Tiesin toki olevani viimeinen (kahdestoista?) mutta antoi vähän osviittaa kun kuudes katosi verkasta.

Lopulta hypin verkkahypyt Unan vanavedessä. Pysty pienempänä (ehkä 70?), näppärästi yli. Kertaylitys riitti meille. Sitten ysikymppisenä Roco vetikin liinat kiinni esteen eteen. En saanut reagoitua vaan keräilin itseäni kaulalta. Ennen seuraavaa lähestymistä spurttasin vähän eteen ja napautin raipalla ennen hyppyä. Se auttoi ja päästiin yli.

Välissä hetki käyntiä ja kaverin perässä pätkä toiseen kierrokseen eli väärään suuntaan. Siinä vaiheessa verkassa oli enää 3 ratsukkoa. Okseri näytti isolta mutta kaverin perässä loikattiin siitäkin yli. Hitusen kaukaa mutta rohkeasti yli. Toki raipalla varmistaen. Kaveri huoltojoukkoineen lähti ja jäätiin yläkentälle yksin. Siis ihan yksin. Totesin että jos tulee ongelmia niin ollaan keskenämme pulassa. Hölköttelin siis vain hetken ravia ja sitten mekin lähdettiin alas kisakentälle. Tässä vaiheessa mielessä kävi taas jokunen päivä sitten maastossa nurin mennyt kaverin suokki ja sen takia sairaalassa oleva kaveri. Yritin karistaa moiset ajatukset päästäni.

Menossa olevan suorituksen loppu katsottiin kentän ulkopuolelta, sitten päästiin aitoihin. Meitä ennen oli vielä 2 ratsukkoa. Ehdin käydä ravailemassa ympäriinsä. Ei käyty katsomassa esteitä. Oman vuoron koittaessa tervehdin ja nostin laukan. Ei mitään ympyröitä vaan spurtti. Ei lähtenyt heti eteen, joten villitsin pitkälle sivulle ihan kunnolla. Heräsi. Sitten takaisin ja tasapainoon.

Tehtiin sangen tasainen ja hallittu rata. Ei stipluja eikä epäröintiä. Varmistelin kuitenkin useamman esteen raipalla. Roco hyppäsi tasaisesti ja löytyi myötälaukat. Kaarteissa istuin alas eikä hulluteltu. 17 metrin linjalle tultiin pienesti sisään, joten otin väliin 5 askelta. Hyvin mahtui. Ratsastin kaikki paikat ja Roco kuunteli. Niin vaan päästiin nollilla maaliin, jee! Ensimmäinen nollamme tältä tasolta. Tosin kelin takia tuskin oli kovin moni este tapissa kuten kasikympissä vielä oli.

Videoista kiitos Sadulle ja Heidille!

Palkintojenjako oli kivan ripeästi perään. Saatiin punavalkoisen sijasta punainen ruusuke kun punavalkoisia ei riittänyt kaikille. Ei haittaa. Sijoituttiin oikeaan laitaan, joten päästiin vetämään kunniakierros. Tässä Rocolla ei enää ollut sitä kaivattua vetoa, joten todellakin tehtiin toiveiden mukaan hillitty ja hallittu kierros.

Sitten humman jälkihoito ja kamala määrä kuraisia kamppeita vähemmän kuraisiksi. Itse olin onneksi pysynyt kuivana mutta esim. ratsastushanskat olivat läpimärät.

Tallilta lähtiessä auto piti harjata lumesta! Kotimatka hirvitti pykälää enemmän mutta tarpeeksi hissukseen kun ajoi niin ehyenä takaisin kotiin. Illalla olin ihan veto pois.