Torstain tunnilla oli esteitä, ratsukoita 8 kpl. Minulle oli jaettu Senja ja humma löytyi tallista sangen puhtaana. Yritin tänään motivoida porkkananpaloilla varustamista kivemmaksi. Näin sainkin turvan takapuolen sijasta ovelle. Kuolaimia ei Senjakaan pahemmin halunnut. Ei hyörinyt satulasta, vyön kiristyksestä ei tykännyt siltikään.
 |
| ©Ella Strid |
Esteet olivat maneesissa valmiina. Hyppäsin kyytiin ja pitkin ohjin kävellessä Senja tuntui takaa kumman kankealta. Pihalla toki oli kamala tihkuloska ja pari astetta plussalla. Ehkä oli liukasta tarhata kesäkengissä? Ope arveli syyksi maneesin kovaa pohjaa. Voi olla kumpi vain, onneksi ravissa en enää juuri huomannut asiaa eli taisi vertyä.
Alkuun menin taas melko pitkällä ohjalla. Niin kauan kieli pysyi suussa. Mutta kun rupesin ottamaan yhtään tuntumaa niin se pullahti esille. Verkkalaukoissa tehtiin loivia kiemuroita molempiin suuntiin. Olin mielissäni että vasemmassa kierroksessa sain vastalaukan pidettyä niin hyvin. Vaihtoikohan kerran jos sitäkään. Oikea kierros olikin vaikeampi ja vaihtoi lähes joka kerta. Pidä oikea istuinluu satulassa. Pidä takaosa laukan puolella. Asetuskin oli sinne jo valmiiksi. Vaihto tuli yleensä siinä kun ajattelin suoristavani kaaren keskelle. Lopulta tosin pudotti siinä aina vain raviin. Vikalla kerralla sain skarpattua ja pysyttiin oikeassa laukassa!
 |
| Vastalaukkakaari. ©Ella Strid |
Ruvettiin tulemaan puomilinjaa ravissa. Mennä puksuttelin taas vaan. Korjasin vasta kun ope sanoi jotakin, muuten en huomannut. Vähän valui seinälle vasemmassa kierroksessa. Tai ei ollut ihan suorana. Muuten kyllä pysyi kivan rentona. Niin rentona että laukka aloitettiin taas kuulemma löysänä.
 |
| ©Ella Strid |
Laukassa tultiin toisen sivun puomi + ristikko. Molemmissa kierroksissa neljästi. Lähestyminen ensin kahdesti perusistunnassa, sitten kahdesti kevyessä istunnassa. Pidettiin myötälaukat, jee! Eikä Senja kiihdytellyt missään vaiheessa omiaan. Oikeassa kierroksessa tuli kehuja. Vasemmassa kuulemma valui ulos seinälle. Enkä ehtinyt ja muistanut ajatella sellaista ollenkaan. Ope laittoi apupuomin ja se auttoi. Taisi itse hyppykin suunnata kohti seinää vaikka muuten olisi tullut suoraan.
 |
| ©Ella Strid |
 |
| ©Ella Strid |
Tultiin myös pidempää jumppalinjaa laukassa. Ensin puomeilla, lopulta pikkuesteillä. Ope käski odottaa ja kuski lähinnä lamaantui. Senja hoiti hommat.
 |
| ©Ella Strid |
 |
| ©Ella Strid |
Pikkuesteillä viimeinen kahden laukan väli oli 8 metriä. Aiemmin minulle on opetettu että 8 metriä ei ole mikään sarjaväli! Ekalla kerralla lipsautettiin se yhdellä. Hupsis. Sen jälkeen tajusin etten voi vain "odottaa" vaan väliin on pakko tehdä pidätteitä. En kyllä tajua mitä auttaa että treeneissä opetellaan himmailemaan miniväleihin. Itselläni kun on muutenkin ongelmia sujua tarpeeksi eteen.
 |
| ©Ella Strid |
Olisin kaivannut suoruusnillitystä loppuun asti. Taas vain puksuttelin lähinnä autopilotilla enkä muistanut miettiä oikein mitään.
 |
| ©Ella Strid |
Vasta loppuverkassa muistin että ratsua voisi taivutellakin. Taivutuksilla yritin taikoa kieltä takaisin suuhun. Onnistui vain pari pientä hetkeä. Yllättävän paljon se pilkottava kieli häiritsee itseäni. Ope sitä jokusen kerran kommentoi että "onpa raju" tms. ja että näyttää kuitenkin tyytyväiseltä.
Todella kiva oli saada kommenttia tuntia seuranneelta että menomme näytti oikein hyvältä. Ihanaa!
Senja kävi välissä huilimassa tunnin tallissa ja jatkoi illalla vielä puomitunnille.
vähän vastahakoinen varustaa (kuten tavallista)
pihalla oli loskaa, jota Senja roiskutteli housuilleni
alkuun kankea takaa
maneesissa aika kova pohja
oikean kierroksen ja laukan vastalaukkakaari
unohdin taas suurimman osan ajasta miettiä käsiäni
open odota-käskystä seurasi aina kumma lamaannus
kuski oli taas puksuttelumoodissa
Parannusta:
vastalaukatkin onnistuivat
helposti kaikesta yli
aika vähän vääriä laukkoja
oli kiva kuulla tuntia seuranneelta kehuja siitä että näytti hyvältä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora